tiistai 31. tammikuuta 2017

Syvyyksistä syvyyksiin

Se tunne, kun joka solu mussa tuntuu hypähtelevän, värisevän, tanssahtelevan onnesta. Mielikuvahan tämä tietysti on. Kun tuntee olevansa niin vapaa, onnellinen ja rakastettu kuin ihminen voi olla <3

Tuossa yks päivä oli estoja


Hyväksikäyttötraumat nousi pintaan yllättäen, luulin jo selättäneeni ne, mut silloin juuri traumat lyövät päin pläsiä, luulot pois. Mut sit kun ne suostuu kohtaamaan, nöyränä ja haluten oppia, ne silittelevätkin päätä anteeksipyytelevästi. Selkäpuoli on turmeltumaton, turvallinen, takuuvarma. Mut en jaksaisi aina pelata varman päälle ja aloittaa kesysti totutellen kuin neitsyttä vietellen. Joskus kaipaa pikapanoa, kiihkoa, tuhmiin paikkoihin koskemista heti alkuun. No, kyllä niitä onkin välillä, mut sit taas tuolla kerralla menin yhtäkkiä täysin lukkoon, kun edettiin vahingossa liian nopeasti. Kerta oli siitä erikoinen, että olin jo kiihottunut ja saanut muutaman kevyen orgasminkin suudellessa ja niskaa silitellessä. Kumpikin luultiin, että voidaan siirtyä suuseksiin, mutta lapsi mussa heräs vastustamaan koko toimenpidettä, ja koko kroppani meni kuin eristyskammioon, josta hädin tuskin tulee mitään tuntemuksia läpi. Trauman aktivoituessa tuntoaisti ja kaikki aistit heikkenee murto-osaan normaalista herkkyydestäni, on vilu ja tuntuu kuin jokin oleellinen osa minua pakenisi keskelle mua piiloon ja suojaan. Ei auttanut kutittaminen, ei edes jalkojen hyväily, vaan tuntui neutraalilta, jossain kaukana, etäisenä ja vieraana kuin väärän ihmisen kehossa. Epämiellyttävänä. Sanoin, että ei tästä tule nyt mitään, menin lukkoon. Ja mies tuli viereeni lohduttamaan, huomas että mua itkettää, itkin kunnolla. Puhuin, kerroin tuntemuksiani ja purin tuntojani.

Miten turhauttavaa, kurjaa on seksuaalisuuteni muuttuminen epävakaaksi sen jälkeen, kun hyväksikäyttömuistot nousivat pintaan. Miten toivoisin, ettei muistot olisi koskaan aktivoituneet, et ne olisivat pysyneet pienessä ahtaassa laatikossa mielen perukoilla, jossa lukee ÄLÄ AVAA!, ja joka on sidottu monin köysin, ja silti paukkuu kun on sikinnyt rauhassa ja laatikossa alkaa olla ahdasta. Miks niiden piti päästä ulos ja levitä kaikkialle, arvaamattomiksi? Miksi? No, siks tietysti, et ekaa kertaa elämässäni luotan niin syvästi, et olen voinut puhua kaikesta. Kaikista traumoistani. Siksi, että ensimmäistä kertaa koin olevani niin turvassa, et kykenin kohtaamaan häpeällisimmät, turvattomat muistoni, ne joita ei saanut koskaan kertoa kenellekään. Ja silti en muista edelleenkään tarkkaan, mitä on tapahtunut, ja se häiritsee mua. Tiedän, että on tapahtunut jotain mikä on ylittänyt rajani, olen ollut kauhuissani ja kuolemanpelossa, uhkailun kohteena. Mut en tiedä, onko siinä ollut mukana fyysistä kipua vai ei. Luulin ukin rakastavan mua, mut hän halusikin vain "sitä". Usko rakkauteen musertui, "eikö ukkikaan, eikö kukaan". SE on nähdäkseni se suurin traumani asiassa, eikä se, mitä tarkalleen on tapahtunut. Ja se, että ukki muuttuikin yhtäkkiä julmaksi, piittaamattomaksi, itsekkääksi, uhkailevaksi, kiristäväksi. Eikö hän ollutkaan halunnut mulle hyvää, koskaan, oliko kaikki alusta asti petosta ja valmistelua? Enää en voi kysyä. En saa tietää ehkä koskaan.

Itkin myös sitä, etten voi puhua tästä asiasta kellekään -en edes psykoterapeutille, koska en osaa. En tiedä, mitä sanoisin. Ja tuntuu typerältä, kun defenssinä kasvoilleni tulee typerä hymy -terapeutti ehkä luulee, et asia olis jotenkin hauska, vaikka hymyilen koska asia tuntuu niin hämmentävältä, hymyilen etten itkisi. (Miksen saisi itkeä, itkenhän muutenkin terapiassa??). Tuntuu, että itkeminen on raukkamaista, lapsellista, turhaa, eikä auta -vaikka miten olen kokenut toisin ja vapautunut itkemään, tämän hyväksikäyttöasian suhteen itku on jotenkin takertunut kurkkuun. No, ehkä puhun silti, ensi kerralla, yritän edes. Vaikka tiedän, ettei ole sopivaa puhua, etten saisi, on tunne ettei mua kukaan kuitenkaan usko jne (kaikkea, mitä ukki uskotteli ja vannotti kertomasta kenellekään "Luuletko, että äitisi haluaisi sinua enää takaisin, jos saisi tietää?").

Itkettyäni kunnolla, herkkyys palasi kehoon ja libido samoin. Mut mies oli jo aika puhki, oli käyttänyt energiansa lohduttamiseeni. Katsoin häntä silmiin, ja yhtäkkiä tajusin, kyyneleet valahtivat silmilleni. HÄNELLEKIN tämä on vaikeaa, kuunnella traumojani, kohdata tuskaani. Hän joutuu kuvittelemaan pienen tytön, rakastamansa, joka on joutunut kokemaan vääryyksiä, suurta lohduttomuutta ja yksinäisyyttä ja tuskaa eikä ole ollut ketään, jolle kertoa. Vaatii rohkeutta kohdata toisen traumoja ja ottaa osa taakasta itselleen. Yhtäkkiä ymmärsin sen täysin, ymmärsin Naavapartaa, näin surun ja väsymyksen hänen silmissään ja punertavat, itkemäisillään olevat silmät. Katsoin Naavapartaa suoraan silmiin ja itkin myötätunnosta. Miten sokea olen ollut, niin syvällä oman suruni syövereissä niinä hetkinä! Ja Naavaparta itki myös, katsottiin toisiamme silmiin ja itkettiin ja tuntui, että ymmärretään toisiamme sanattomasti, rakastetaan syvästi. Se oli yks kauneimpia hetkiä elämässäni. Lopuks sanoin miten koin ja Naavaparta liikuttui taas -osuin oikeaan. Hän vaikutti helpottuneelta, et vihdoin ymmärrän, ettei se ole hänellekään helppoa. Puhelin ääneen, ymmärsin et hänen täytyy rakastaa mua aika hirmuisesti, kun haluaa tukea mua siitä huolimatta, miten raskasta se hälle itselleenkin on. Ja yhtäkkiä tajusin vielä entistä syvemmin sen, et todellakin olen rakastettu. Oivalsin myös, miten viiltävän tuskaiselta voikaan tuntua, kun joinain hetkinä en luota ollenkaan yhtäkkiä. Miten turhauttavalta ja surulliselta se voi tuntua, kun on huolella rakentanut luottamusta ja silti toinen ei joinain hetkinä luota kehenkään.





Päivänä toisena rakasteltiin kunnolla


Naavaparta vietteli mut ihanasti, turvallisesti, lempeästi. Pyysin, ettei koske intiimialueille ollenkaan, koska edelleen oli jotenkin traumat pinnassa. Vaikka luotin tietoisella tasolla, silti syke nousi ja tuli pakokauhu, kun hän hieroi rintalihaksiani, reisiäni, käsiäni. Aina, kun käsi eteni rintoja tai vaginaa kohti, lihakseni jännittyivät ja tuli pakokauhu, ei kai hän koske nänneihin tai vaginaan. Koin olevani lapsen, en aikuisen kehossa. Pikkuhiljaa kuitenkin rentouduin ja huomasin, että todellakin rajat pitää, mua ei kosketa sopimattomasti. Sillä siinä tilanteessa kaikki seksuaalinen kosketus ois tuntunut vastenmieliseltä ja sopimattomalta. Mun pitäis oppia tunnistamaan, milloin lapsi mussa on aktiivinen, milloin aikuinen, koska lapsi ei halua seksiä ja kokee sen uhkaavana, mut aikuisminä himoaa seksiä.. Kyl siihen joitain indikaattoreita on jo huomattu. Rinnat. Jos koen kuin rinnat eivät kuuluisi mulle, ne tuntuvat vierailta ja irrallisilta ja vastenmielisiltä ja nännit on kipeät tai niiden koskettaminen tuntuu vastenmieliseltä, oon lapsen tilassa. Jos taas olen ylpeä naisellisista muodoistani ja rinnat hyvällä tavalla herkät ja kosketus tuntuu hyvältä, oon yleensä aikuisen olotilassa. Mut edelleen tämä on opettelua ja myös se, miten päästä lapsen tilasta takaisin aikuiseksi.. Totta kai tietoisella tasolla tiedän olevani aikuinen koko ajan, mutta tunne on täysin eri. Itku resetoi yleensä hyvin, palauttaa tasapainon ja tuo mut nykyhetkeen ja saa aikaan myös itse-empatian.

Itkin, kun mies hieroi mua ja hän sanoikin, et koe vaan mitä koet, ja kyllä muuten monenkirjavia tunteita ja ajatuksia vilisikin mielessäni. Oli ihanaa hoivaa, juuri sitä, mitä lapsi mussa kaipasi. Kaipaan sitä, että kaikki puolet mussa on rakastettuja, myös vaikeat ja eri-ikäiset osat mussa. Kun halut heräs ja koin olevani aikuinen taas, Naavaparta alkoi silittelemään ja itkin samalla ilon liikutuksesta. Harrastettiin todella hempeää seksiä. Naavaparta sanoi mulle seksin aikana, miten rakas olen ja kehui vaginaani, se oli liikaa, taas tuli itku. Asentoa vaihtaessa hän sanoi hellästi "kääntyisitkö ympäri, rakas", ja naitiin takaapäin. Sain hyviä orgasmeja paljon, mut oli myös todella herkkää ja rakastavaa seksiä.

Päivänä eräänä tässä ratsastin päällä pitkästä aikaa


Mulla on ollut päällä ratsastaessa estoja nykyään ja se onkin tätä nykyä ainoa seksiasento, jossa EN saa orgasmia :D Paitsi joskus. Hassua, muutama vuosi sitten se oli ainoa asento, jossa sain, asiat kääntyy päälaelleen. Naavaparralla on aika pitkä ja kookas elin, ja päällä ratsastaessa se on osunut usein kohdunkaulaan ikävästi vihlaisten -yleensä juuri silloin, kun oon ollut saamassa ja ratsastanut kiihkolla. Veikkaan, et kammo on tullut siitä. Usein oon ihan lähellä orgasmia, mut lopetan kesken, tulee pelko, ikävä olo, ja usein alan itkeä samalla turhautumista. On jäänyt pelko siitä, kun on vihlaissut niin usein kipeästi kohdunsuuhun. Pitäiskin opetella varovasti, uudella lailla ratsastamaan ja ehkä pikkuhiljaa kammo unohtuisi ja voisin taas laueta päällä useammin. On tullut myös epävarmuus, nauttiiko mies niin paljoa alla ollessaan, vaikkei siihen ole ollut mitään perustetta. Monet kerrat Naavaparta on lauennutkin alla ollessaan. No, nyt siis ratsastin himoisasti ja tuntui ihanalta, olin koko ajan aivan saamassa. Naavaparta varmaan huomasi sen ja kiihottui kovin, sillä hän laukesi puolivahingossa alla ollessaan, enkä sitten itse ehtinyt saada, mut ei se haitannut, oli ihanaa kun hän laukes tuossa asennossa. Sanoi, ettei halunnut estellä kun huomas olevansa tulossa. Naavaparta miellytti sit mua sormin tuon jälkeen ihanasti ja laukesin vahvasti -niin vahvasti, että orgasmi sattui itseäni ja kuulemma Naavaparran sormiakin, sellasia ne joskus ovat.

Eilen Naavaparta vietteli mut


Suutelu on erityisen ihanaa, samaan aikaan välittävää ja seksuaalista ja suudellessa koen olevani aikuinen. Pohdittiinkin, et nyt kun on vielä noissa hyväkskäyttötraumoissa käsiteltävää, turvallinen tapa aloittaa seksi vaikuttaisi olevan a) suutelu pitkään b) selän silittely ensin c) se, että minä dominoin ja olen päällä aluksi. Täten mulla on turvallinen olo ja kun sit sytyn tarpeeksi, kaikki käy, kun luottamus ja himo on kasvanut jo huippuunsa. Kurjaa, et joutuu tälleen kikkailemaan, mut pitää mennä nyt trauman ehdoilla, koska toinen vaihtoehto on, et mikä tahansa seksikerta mikä tahansa asia voi triggeröidä, ne on niin hienovaraisia juttuja, ettei tunnisteta vielä, mitkä on triggereitä. Ja sit jos trauma aktivoituu, ei seksistä tuu enää mitään. Joten mennään nyt sit jonkin aikaa seksin alku turvallisen kaavan mukaan ja eiköhän normispontaaniuteen voida palata taas sitten jossain vaiheessa. Oli ihanaa seksiä eilen, Naavaparta miellytti mua hyvin ja kumpikin nautti paljon, Naavaparta heitti spermansa sisääni ja mä taas sain monia orgasmeja.

Tänään oli kuitenkin ihan huippuseksiä


Suudeltiin, Naavaparran oli tarkoitus sitoa mut kiinni ja kutittaa sekä syöttää suklaata miellyttäessään. Mut menikin sitten niin, et makasin hänen päällään ja suudeltiin, sain orgasmeja siinä ja siirryin sitten ottamaan suihin. Aluksi nuolin kiveksiä hellästi, katselin silmiin ja otin kiimatippoja valuvan peniksen vain suuhuni lepäämään, tuntien sen sykähtelyt suussani. Hyvin hitain pehmein liikkein aloin ottamaan suihin, vailla mitään kiirettä lisätä stimulaation vahvuutta. Halusin tunnustella penistä suussani, nauttia siitä, tehdä siitä taidetta. Otin todella pitkään ja meditatiivisesti suihin. Tehden samaa liikettä pitkään ja rauhallisesti, vaihtaen sitten stimulaatiotyyliä ja taas sitä pitkään jne. Välillä hidastin tahtia sulavasti, kunnes pysäytin liikkeen kokonaan ja lähdin sitten nopeuttamaan liikettä hitaasti pitkin vedoin. Tein tasaista liikettä, huomioin peniksen kaikkia kohtia. Lopuks aloin laskea suuseksivetoja siten, että aluks kymmenennellä suihinotolla otinkin yllärinä syvälle kurkkuun, sitten yhdeksännellä, kahdeksannella jne. Keskityin täysin ja tunsin Naavaparran kiiman, tuntui kuin tuntisin hänen nautintonsa (selvin päin). Tiesin, että saisin hänet laukeamaan milloin vain haluaisin, mutta en antanut laueta vaikka koetti ohjata siihen, vaan hellästi laitoin Naavaparran ohjaamista koettavat kädet pois ja jatkoin taideteokseni hellää veistelyä. Suuni oli kuolasta limainen, hyvä luisto, kuin suusta erittyisi kiimalimaa, usein kuvittelinkin suuni ahnaaksi pilluksi, joka välillä sykkii orgasmoiden peniksen ympärillä. Lopulta tuli 2..1, ja päästessäni yhteen aloin tehdä nopeasti syväkurkkuilua, silti pehmeästi ja pitkin vedoin.

Huomasin Naavaparran innostuvan erityisen paljon kun pidin lotisevaa ääntä suullani ottaessani suihin, joten tein sitä tahallani -irstas ääni, kuin suossa tarpova saapas. Kunnon naimalotina. Vaikka Naavaparta oli aivan laukeamassa ja voihki kuuluvasti, jatkoin tasaisella tahdilla hellää mutta intensiivistä suihinottoa, puristaen ja myötäillen kädelläni liikettä. Naavaparta purkautui voimakkaasti suuhuni ihananmakuista spermaa. Koska otin peniksen syvälle kurkkuuni, luulin sperman menevän suoraan ruokatorveeni, mutta sitä tursusikin myös nenästä ulos (vähän epämiellyttävästi, mut silti enemmän kiihottavasti) ja valui suupielistä Naavaparran vatsalle ja hiuksiini. Aikamoinen lasti :D Kirjaimellisesti suuntäydeltä, tunsin monta monta vahvaa peniksen sykäystä ja tiesin, tunsin, että tuli todella vahva orgasmi. Laukesin itse samaan aikaan voimakkaasti ja pitikin tietoisesti pakottaa itseni pitämään suu auki, sillä orgasmin aikana mulla lyö leuat kiinni usein vaistomaisesti.. Ilmeisesti aivoissa tuli ristiriitainen käsky leuoille, sillä ne väpättivät hullun lailla kuin vesikauhuisella :D Leuka tärisi ja väpätti pitkään orkun jälkeenkin, koetin pitää suuta aivan ammollaan, mut silti Naavaparta tunsi peniksessään leukojeni louskutuksen, huulet toki hampaiden suojana, etten purrut :D Jatkoin hellää suuseksiä Naavaparran orgasmin jälkeen, koska hän nauttii siitä, tuntuu kuulemma kuin "jälkiorgasmilta" hellä hyväilyn jatkaminen.

Sit tulin viereen makoilemaan silmät tuikkien ilosta. Olin tyytyväinen, joskin hyvin himokas ja kokeillessani läpimärkä, Naavaparta ihasteli kiimalimasta kiiluvaa pillua... Mut Naavaparta halus miellyttää mua vuorostaan. Sanoin, et haluan hänet sisääni paikoilleen. Tungettiin lähetyssaarnaajassa puolikova elin sisääni. Nöyryyttävää ehkä, mutta puolikova elinkin tuntui hullussa kiimassa niin ihanalta, että sain neitsytorgasmin ekalla työnnöllä :D Tulikin erityisen pitkä orgasmi, monia monia minuutteja.. Suudeltiin ja orgasmi vain voimistui. Naavaparta oli syvyyksissäni paikoillaan ja mä vaan nautin ja orgasmoin. Oli erikoisia, aika nopeatahtisia ja mielivaltaisia orgasmeja, todellakin "vagina otti vallan", eikä mulla ollut enää mitään sanavaltaa tai kontrollia asiassa. Kuulin hassua hentoa mongerrusta päästäväni, mut välittänyt siitä. Pitkä orkku kesti ainakin 10 minuuttia, jonka jälkeen tuli lisää, ja lisää.. Pyysin mielihalujeni mukaan Naavapartaa silittämään kitalakea, suutelemaan, silittämään niskaa.. Kitalaen silittely tuntui ihanalta, samoin suutelu, kaikki.. Naavaparta silitteli kasvojani myös hellästi ja nuoli korviani, liikutti lantionpohjanlihaksillaan penistä sisälläni voimistaen orkkujani. Välillä tunsin peniksen kovettuvan sisälläni, välillä taas haluten levätä vahvan orkkunsa jälkeen. Mut tiesin Naavaparrankin nauttivan, vaikka olikin lauennut juuri, ja niin hän sanoikin jälkeenpäin et tuntui ihanalta orgasmini peniksen ympärillä.

Jossain vaiheessa tuli todella raukea olo, olisin voinut nukahtaa samantien. Mut alkoi myös naurattaa onnesta. Nauroin, ja kas kummaa, vagina innostui naurusta uudelleen ja sai orkun naurusta :D Tuntui jännältä, kun nauraessa lantionpohjanlihakset liikkuu ponnistuksen lailla ulospäin, mut kun sain orgasmin nauraessa, tunsin lihasten sykkivän myös sisäänpäin. Osa lihaksista työnsi ulospäin naurun voimasta, osa sykki sisäänpäin vetäen orgasmista, jännä fiilis. Olisin halunnut jo levätä oikeastaan, mut vagina oli toista mieltä -se vain jatkoi sykkimistään ja sai orgasmeja pienimmästäkin -vähän liian syvä hengitys, reiden hipaisu, nauru.. aina tuli uus orkku. Jossain vaiheessa alkoi kuristaa kurkkua ja oksettaa hieman, siitä tietää et nautinto alkaa mennä yli, kun sydän ei diggaile enää. Vaik mun kestävyys on ihan omaa luokkaansa. Katsoin Naavapartaa silmiin onnesta soikeena ja taas... silmiinkatsominen oli liian intensiivistä, tunsin orkun tulevan. Naavaparta käski mun katsoa syvälle silmäänsä. Katsoin, ja huomasin, miten näköaisti sumeni orgasmin aikana; orgasmin sykkeen mukaan kirkastuen, sumentuen, kirkastuen, sumentuen.. Ei pelkästään vagina syki, vaan se syke ulottuu näköaistiin asti! Joskus vahvassa orkussa kaikki sumenee yhdeksi mössöksi ja sulautuu yhteen. En oo paljoa ollut silmät auki, mut nyttemmin alkanut tykätä todella katsoa Naavapartaa jopa koko orgasmin ajan. Kun Naavaparta vetäytyi irti musta, hän tokaisi "se ei tahdo päästää irti, se on takertunut kiinni", viitaten pilluuni, joka todellakin tuntui tarttuvan penikseen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen :D

Pyysin Naavapartaa vielä sormettamaan ihan vähän, sivelemään kohdunsuuta, ja niin hän teki, nuoli välillä samalla, tuntui ihanalta ja vielä muutaman orkun sain.

Pohdittiin, et vaikka on ollut rankkaa hyväksikäyttötraumojen kohtaaminen ja käsittely, on siitä jotain hyötyä ja iloakin ollut. Et vaikka välillä toivoin, et ne vois tunkea takaisin mustaan laatikkoon ja laittaa nitojalla reunat kiinni ja tekstin "ÄLÄ AVAA KOSKAAN", niin silti ehkä pidemmän päälle on parempi, et ne käsittelee. Kun trauman kohtaa, vapautuu kapasiteettia ja tilaa muulle. Vaik se onkin kuin paskatunnelin läpi kahlais.. Oon jo huomannut traumojenkäsittelyn myötä paljon myönteisiä muutoksia. Parempi tunteidentunnistaminen & hallinta, tasapainoisuus, itsetunnon koheneminen ym. Mut lisäks ihan konkreettisesti se, et opin uusia asioita entistäkin nopeammin, tuntuu kuin olisin älykkäämpi ja kyvykkäämpi ja keskittymiskyky parempi. Huomasin esim. tänään asian konkreettisesti: oon aiemmin kokeillut kerran rumpujensoittoa, ja tuntui hyvin vaikealta, mahdottomalta pysyä rytmissä ja keskittyä. Mut tänään se tuntui helpolta kuin heinänteko, toista kertaa eläissäni! Kokeilin erilaisia rytmejä ja kaikki onnistuivat, pystyin myös vetämään soolon ja jatkamaan taas samaa rytmiä, hidastamaan ja nopeuttamaan tahallani ja pitämään rytmin kaverin tekemistä häiriöäänistä huolimatta! Tunsin itseni melkein rumpaliksi ikään :D Rytmitajuiseksi ainakin, vaikka mitä ihmettä, koko ikäni oon uskotellut itselleni, ettei mulla oo rytmitajua. Oon kyvykkäämpi, monitaitoisempi ja älykkäämpi, kuin olen luullut, traumat vaan on vieneet niin paljon tilaa ja energiaa pitää piilossa.

Ja myös seksuaalisuudessa huomaa traumojenkäsittelyn. Noh, hyväksikäyttötraumoissa on vielä paljon työstettävää, minkä huomaa siitä, että seksuaalisuudesta on tullut epävakaata, epäennustettavaa. Jokin pieni asia voi triggeröidä trauman pintaan. Mut toisaalta: oon oppinut nauttimaan NAISEUDESTANI. Mul on rinnat, ihanat rinnat, ekaa kertaa eläissäni oikeasti rakastan niitä ja oon ylpeä niistä, ne on kauniit vaikkeivät täydelliset. Ne on MUA. Mul on VAGINA, vahva, naisellinen, himokas, kypsä, kyvykäs, terve, tiukka, ihana. Mul on muotoja, naisellisuutta, läskiäkin, mut sitäkin rakastan :D Oon ihana ja rakastava, viisas ihminen. Tunnen vihdoin olevani kokonainen, tunnistan huonot puoleni ja hetkeni ja hyväksyn tuskan hetket, mut annan itselleni myös luvan olla onnellinen, kokea ylpeyttä saavutuksistani ja vahvuuksistani. Uskon aidosti olevani rakastettu ja rakastettava ja haluan levittää rakkautta ympärille, opettaa, antaa toivoa muillekin vaikeuksia kokeneille.

Aiemmin seksissä pakenin omaan maailmaani nauttimaan, esim. orgasmin aikana nautin suuresti, mut koin usein olevani yksin ja palaavani yksinäisyydestä takaisin. Silmiinkatsominen oli vaikeaa, etenkään orgasmin aikana, korkeintaan pari sekuntia sain pidettyä silmät auki. Nautin suuresti, mut tarvitsin siihen oman maailmani, nautin "pikkutyttönä" ennemminkin kuin aikuisena, kypsänä naisena ja myös mielikuva seksin aikana oli pikkutyttömäinen (mielestäni kieroutunut siis, ja perus hyväkskäyttöjutuista, vaikken sitä silloin tiedostanut). Mut sitä myötä, kun oon saanut noita käsiteltyä, oon alkanut olemaan läsnä TÄSSÄ. Mun ei tarvitse paeta omaan maailmaan olemaan täysillä läsnä ja syvässä kokemuksessa, vaan se on arjessa, rakkaani kanssa, sängyssä, huoneessa, ja SILTI aivan yhtä ihmeellistä ja ihanaa. Päästän toisen tavallaan mukaani syvään kokemukseen, enkä karkaa sen ajaksi. Uskallan ja HALUAN katsoa silmiin ja se onkin jännää, miten näkö sumenee ja tulee utuisa epätodellinen olo, kaikki sulautuu, mut silti tiedän olevani tässä, rakkaani kanssa, ja se on ihanaa. Olen jännän, uuden äärellä. Ei seksuaalinen polku suinkaan ole vielä tallattu ja kaikkien mutkien taakse kurkattu, niinkuin välillä oon luullut vähän haikeana, vaan näköjään yllätyksiä ja uutta opittavaa riittää. Tulee niin takapakkeja polun kiviin kompuroiden, kuin upeita avartavia maisemiakin. Ja vaikka on tuskaisaa kohdata vanhoja tuskia, silti se on kaiken vaivan arvoista, ollut ainakin tähän asti.. Joskus "palkinto" ei tule heti, vaan vasta viiveellä, mut kannustaa uskaltamaan kesyttää mörköjään, kun tietää et vielä joku päivä niiden kanssa voi syödä samassa ruokapöydässä filosofisia keskustellen, vaikka kaapista ulos vedettäessä ne olivat nälkäisiä, vaarallisia villipetoja.

Jännää on myös se, miten edelleen välillä rakastutaan toisiimme vain syvemmin Naavaparran kanssa. Miten vaikeista hetkistä huolimatta, haavoittuvuutensa paljastamisesta huolimatta (tai ehkä juuri sen tähden?), ollaan todella onnellisia, ja miten myös seksuaalinen intohimo on vain syventynyt kuin hyvä viini paranee vanhetessaan. Vaikka miten tutkimuksissa väitetään, että päivä päivältä pitkässä suhteessa intohimo laantuu ja laimenee ja suhde arkipäiväistyy. Mut ehkä me ollaan jotain luonnonoikkuja tai sitten vain saatu yhdessä pohtimalla, kokeilemalla ja kokemalla valjastettua vääjäämättömät tragediat kyntämään rakkauden peltoa toiveisiimme ja tarpeisiimme sopivaksi.
MUTTA koskaan ei saa tuudittautua itsestäänselvyyksiin. Tiedän, että hyvän suhteen, intohimon, hyvän seksin eteen saa tehdä töitä, ei se pysy hyvänä ilmaiseksi ja itsestään. Aivan kuten kroppaa saa jumpata, et se pysyis kunnossa, niin suhdettakin tulee hoitaa. Keskustella, vaalia hyviä hetkiä, suunnitella, pohtia, tehdä tilannekartoituksia ja katsauksia aika ajoin ja olla REHELLISIÄ. Miten menee ja miltä tuntuu, luottaen siihen, et kumpikin tahtoo itselleen, toiselle ja ihmisille yleensäkin hyvää ja siten ollaan samalla puolella, eikä vihollisia. Joten jos toinen nostaa esiin epäkohdan, se ei ole suinkaan henkilökohtainen loukkaus ja todiste huonoudesta tai pieleenmenosta, vaan arvokas lahja, mahdollisuus kehittyä. Tämän asenteen takia voidaan yhdessä pohtia, miten meidän kannattaa toimia, miten ristiriidat selvitetään, mitkä asiat toimivat hyvin ja miten voidaan kumpikin kasvaa ihmisinä. Ollaan toinen toisellemme arvokkaita, rehellisiä ja rakastavia peilejä. Jos ei ole peilejä, jää paljon sokeita pisteitä, jotka ovat jopa vaaraksi lopulta, aivan kuten autolla ajaessa. Mut vaikka peilejä olisi paljon, sokeita pisteitä voi jäädä silti, ja riskien tiedostaminen, oman keskeneräisyytensä tiedostaminen, auttaa hyväksymään ja arvostamaan pieniä asioita.


Rakkaudesta kenties tuleviin rakkauksiin... Oon tutustunut muutamaan aivan ihanan oloiseen naiseen ja uteliaan jännittyneenä odotan, tuleeko jutuista mitään vai ei. On sellainen kutina, että rakkaus naiseen on jo jossain, aivan lähellä, sopiva hetki vain odottaa ilmentymistään, milloin kohtaan "sen oikean", jonka kanssa kemiat toimii ja rakastuminen roihahtaa, syvä yhteys syntyy. Kuka, ketkä vaiko kukaan se näistä potentiaalisista naisista on, on vielä mysteeri. On toki kevyet seksisuhteet naisten kanssakin kivoja, mut kyl mä kaipaan jotakuta, jonka kanssa keskustella pitkään ja syvällisesti, painaa toisen pää rintojani vasten ja silittää, nauttia hurjan kiimaisesti puolin ja toisin, kokeilla ehkä kimppailuja ja muuta jännää. Oppia toinen toisiltaan, rakastaa, surra ja iloita. Kirjoittaa runoja hänestä, maalata taulu hänen vaginastaan.
Yks tällainen nainen on, jota rakastan, mut hän asuu kaukana ja on aika kompleksinen, en edelleenkään ole varma hänen tunteistaan mua kohtaan, vaik itse tiedänkin rakastavani. Jos jonkun naisen kanssa muodostuu syvä rakkaussuhde, kuten mulla on Naavaparran kanssa, en muuta osaa toivoa. Toki vapautta myös, siitä en luovu. Ja toki jokainen suhde on omanlaisensa ja muodostuu omalla painollaan. Mut uskon, että rakastamani nainen on tuolla jossain ja löytää vielä luokseni <3





Rakkaudellista alkuviikkoa!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Tarkistan viestin vielä ennen julkaisemista :)