lauantai 1. lokakuuta 2016

Merkitykselliset suhteeni & pientä pohdintaa niistä

Jaahas.. Kai olisi aika kirjata vähän ylös, keitä tällä hetkellä elämääni kuuluu? Mikä on kylläkin veteen piirretty viiva, mutta piirretään nyt silti.
Keksin tässä samalla uudet salanimet ainakin niille, joiden salanimen oon unohtanut, toivottavasti sellaiset mitkä muistan tai ainakin voin tarkistaa tästä postauksesta jatkossa, jos en muista :D Nää ei ole kovinkaan tarkassa tärkeysjärjestyksessä ja järjestykset voi muutenkin muuttua, mut jotain suuntaa-antavaa ehkä..

Naavaparta= Rakkaani, 4v. elonmatkallani mukana kulkenut ja syvin ihmissuhde, mitä mulla on ollut. Minua vuoden vanhempi mies, poly- ja muutenkin vapaamielinen, leppoisa olento. Meillä on suunnitelmissa kirjoittaa yhdessä kirja. Sitten kun elämästä nauttimiselta keretään :D Naavaparta ei nimestään huolimatta ole suinkaan vanhan näköinen, vaikka on keksimästäni nimimerkistä mulle vähän kuittaillut. Nimimerkki kuvastaa mulle luonnollisuutta, viisautta ja lempeää peikkomaisuutta. Pidän Naavaparran ulkonäössä eniten: ihanista sielukkaan syvistä silmistä, maailman lempeimmästä hymystä, pörröisen persoonallisesta parrasta ja tuuheasta karvapeitteestä kaikkialla. Toki myös kookas uljaasti seisova elin on kaunis näky. Naavaparralla ei tällä hetkellä ole muita kumppaneita, ei ole osunut sopivaa vastaan ja kehen tahansa kumpikaan meistä ei halua tyytyä, ollaan melko nirsoja; ulkonäkö ei riitä vaan pitäs tulla toimeen myös mentaalisesti todella hyvin. Hänellä on ollut kuitenkin kevyitä säätöjä ja yksi puolen vuoden pituinen suhde, jonka aikana pääsin hyvin työstämään mustasukkaisuuttani. Viime aikoina meillä on ollut kimppoja, mutta Naavaparta ei ole löytänyt vielä mieleistään naista mun lisäksi (vink-vink fiksut, mukavat, monipuoliset naisolennot, voin välittää viestin jos joku haluais ihanan miehen kanssa treffeille ;))

Pikkunarttu= Koirani. Kyllä, se on minulle tärkeä ja pääsee nyt listalle. Vaikka se on vain koira, koen meillä olevan vahva yhteys ja hyvä suhde. Vaikka se on vain koira, olen kiintyneempi siihen, kuin moneen ihmiseen. Onneksi silti ei tarvitse tehdä vaikeita joko-tai valintoja, vaan voin rakastaa koiraani, vaikka rakastan myös joitain ihmisiä. Ne eivät sulje toisiaan pois. Ja totta kai suhde koiran kanssa on erilainen, kuin ihmissuhde. Mutta koen suhteet myös muihin olioihin kuin ihmisiin oleellisina itselleni. Toki myös toinen koirani on mulle tärkeä ja menneet ja tulevat lemmikkini. Mutta Pikkunartun ja mun suhde on syvin, mitä olen eläimen kanssa tähän mennessä muodostanut. Ymmärrys, yhteys, kiintymys ja luottamus ovat syvimpiä tähän mennessä eläimen kanssa.


Menninkäinen = Uusi kiinnostava ihminen, monitahoinen pieni mies, joka sai mut saamaan pitkän orgasmin ensikosketuksellaan :O Uteliaana haluan tutustua häneen ja on aika syvällisiä olleetkin jo kohtaamisemme. Myös Naavaparta ja Menni tulivat todella hyvin juttuun. Mennin kohdalla koin ensi hetkistä lähtien jonkinlaista vahvaa yhteyttä, rakkauden esiastetta, kotoisa leppoisa olo heti. Naavaparta ja Menni ovat tällä hetkellä mulle merkityksellisimmät ihmiset. Totta kai muutkin ovat, mut he ovat nyt mielessäni eniten. En kuitenkaan odota mitään, olen iloinen ihanan ihmisen löytämisestä, muodostuu meille sitten syvä suhde tai ei. Pinnallinen suhde Mennin kanssa ei tunnu edes mahdolliselta :D

Helli= Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa rakastamani nainen, jolle juuri uskalsin myöntää syvät tunteeni rakkauskirjeen, runojen ja suklaalevyn kera. Ihana hippiäinen, mua pari vuotta nuorempi todella monitahoinen, vaikeakin neito. Viisas, mutta kypsymässä vielä. Suloinen, herkkä, luova. Hellissä pidän eniten hennon vahvasta olemuksestaan, naurustaan, silmien tuikkeesta ja totta kai ylitse muun leikkimielisen suruisasta, syvällisestä luonteesta. Polymielinen, mutta en tiedä onko vielä ihan kypsä polysuhteisiin.

Aarni = Uudehko ihastus, hän joka näki kusikaareni. Ihanat moniväriset silmät ja yhteys syntyi aikalailla heti. Hippimäinen, avoin, fiksu, reflektoiva. Eka kerta seksiä oli upeaa, mutta aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. On kuitenkin sellainen kutina, että hänen kanssaan meillä tulee olemaan vielä paljon hyviä, ehkä hieman vaikeitakin hetkiä. Arvaukseni on, että suhde muotoutuu melko syväksi, tai oikeastaan koen, että ollaan nyt jo hieman ihastuttu toisiimme. Polymielinen, mutta sanoi itsekin, et hällä riittää työstettävää esim. mustasukkaisuuden kanssa.

Sami= Miessivusuhde, polyamorinen. Jostain syystä suhde Samiin on jäänyt melko pinnalliseksi, omalla mittapuullani siis. Ollaan kyllä puhuttu monenlaisesta, on harrastettu paljon hyvää seksiä, oon saanut orgasmeja hänen kanssaan joka kerta. Jonkun mielestä suhde voisi olla todella syvä. Mut nykyään kun oon tottunut vielä syvempiin suhteisiin, tämä tuntuu kevyemmältä. Samin kanssa kyllä viihtyy, mutta koen, ettei mulla ole ehkä vahvaa luontaista intohimoa häneen, valitettavasti. Fiilistelen vielä, mutta voi olla, että suhde Samiin on jäämässä taka-alalle enkä halua panostaa siihen niinkään.

Taika= Jännää, että koin halun laittaa Taikan listalle. En ole harrastanut hänen kanssaan seksiä. Kuitenkin vahva yhteys tuntuu olevan, molemmin puolin. Ihastuin häneen jossain vaiheessa, nyt se on muuttunut sellaiseksi seesteiseksi iloksi toisen olemassaolosta, ilman et mun tarviis saada hänen läheisyyttään. Vaikka en sitäkään panisi pahakseni. Taika on erikoinen, sydämellinen ihminen ja kokenut paljon traumoja niinkuin minäkin. Koen, että meillä on vahva yhteys toisiimme, mutta muusta en tiedä.

Jukka= Exäni, jota koen edelleen jollain lailla rakastavani, mutta hän on yksiavioisessa suhteessa, joten tyydyn etärakastamaan ja pidän aikalailla tunteet omana tietonani. Olen onnellinen siitä, että hän on olemassa ja toivon hänen elävän onnellisena, vaikken ole enää kovin vahvasti osallinen hänen elämäänsä. Jukan kanssa kuitenkin kasvoin paljon henkisesti ja on kauniita yhteisiä muistoja, vaikken enää voisi kuvitella olevani onnellinen hänen kanssaan. Mutta silloisessa kehitysvaiheessani olin Jukan kanssa onnellinen ja se kasvatti eteenpäin.

Sonja= Suloinen, mukava ja ihana nainen, johon koin jonkinlaisen yhteyden. Toisaalta musta tuntuu, että hällä on paljon omia estoja. Suhde ei etene, vaikka tykättiin selvästi toisistamme. En ota stressiä, jätän pallon toiselle. Hän on kyllä poly, suhde voisi syvetäkin helposti jos vain siihen menee.

Pirjo= Keski-ikäinen nainen, jonka kanssa on ollut kimppaa. Ristiriitaiset fiilikset. Pohjimmiltaan mukava ja ihana ihminen, mut ehkä mun/meidän makuun liikaa estoja ja vaikeutta. Kimppaseurana mukava, mut en jotenkin usko että suhde syvenisi hirmu syväksi. Hän on monoudesta havahtunut, muttei vielä oikein polykaan, pohdintavaiheessa.

Päivi= Mukava nainen, jonka kanssa on tapailtu kauan mutta todella harvakseen. Suhde ei oo kovin syvä, mutta ei ihan pinnallinenkaan. Ristiriitaisia fiiliksiä kuitenkin. Hän vaikuttaa olevan enemmän muhun päin kuin minä häneen, mikä tuo omaa haastettaan. Hän on vähän kuin puolipoly, mutta vaikuttaa olevan avartumassa.

Usva= Sokea tyyppi, todella erikoinen ja ihana ihminen, koin jonkinlaista yhteyttä, mutta en vielä tiedä, mihin suhde muotoutuu.

Miia= Naissuhde, jota kohtaan en oikein ole varma tunteistani. Hän on ihastunut muhun, mut mä en tiedä tarkkaan mitä koen. Pidän hänestä kyllä ja oon kiintynytkin, mut siinä on sääliä enemmän kuin ihastusta ja arvostusta. Joten en oikein tiedä, mitä hänen kanssaan tekisin. Jätän ehkä pallon hälle. Ollaan tapailtu ja harrastettu seksiä, on ollut mukavaa. Ehkä suhde jää kevyemmäksi tai sitten syvenee, vaikea sanoa. Vaikeutta tuo lisää se, että nainen on sanojensa mukaan "yhden naisen nainen", mä taas en, pelkään loukkaavani ja aiheuttavani mustasukkaisuutta, vaikka oon alusta asti ollut avoin ja rehellinen..

Panu=Keski-ikäinen mies, joka on kovin lääpällään muhun, mutta koska mulle on tullut mielikuva takertuvuudesta ja että hän haluais musta jotain sellaista, mitä en voi tarjota hänelle (liian intensiivistä suhdetta), olen jättäytynyt vähän tylystikin pois. Mut kyllä Panun sinänsä ihan viehättävänä koen, olemme vaan varmaan liian erilaisia.

Sukulaisista pidän yhteyttä kaikkien kanssa ja olen väleissä, mutta mitään seksuaalista en voisi kuvitella varteenotettavaksi muuta kuin seuraavien kanssa ja sekin puolivitsillä:

-Äiti. En näe pahaa siinä, jos joskus harrastaisin seksuaalista kanssakäymistä äitini kanssa; siitä ei voi tulla raskaaksi ja jos sukupuolitaudeilta on asianmukaisesti suojauduttu ja asia tapahtuu kummankin, aikuisen suostumuksella, en näe siinä periaatteessa mitään väärää. Mutta koska koen, että äidilleni tulisi liian outo olo ja syyllisyys ym. tunteita tilanteesta, en hänen vuokseen ryhdy edes viemään asiaa eteenpäin. Kuitenkin periaatteessa näen mahdollisena, että äiti ja tytär voisivat kokea vahvankin, syvän seksuaalisen yhteyden, ja jos sitä ei tuomitsisi mielessään, se voisi olla todella voimaannuttavaakin. Mutta koska kulttuuri ja normit, tyytynen syventämään suhdetta muilta osin paitsi seksuaalisesti.

-Täti. Olen kokenut vahvaa yhteyttä toisen tätini kanssa pitkään. Jos en ajattele häntä tätinäni, vaan naisena, ihmisenä, näen hänet myös seksuaalisena ja uskon, että jos voisimme heittää sukulaisuuden roolit narikkaan ja kohdata toisemme ihmisinä, meillä voisi olla todella upeitakin hetkiä ja yhteys. Kuitenkin, kun muita kiinnostavia naisia on yllinkyllin maailmassa, en koe tarpeelliseksi kajota juuri tätiini kaikista maailman naisista. En kuitenkaan varmaan panisi pahakseni, jos hän sattuisi joskus tekemään aloitteen.

-Siskoni. Jos ei olisi kulttuurisia estoja ja paheksuntaa, näkisin sen kauniina ja toteuttamiskelpoisena, että opettaisin pikkusiskoani seksuaalisesti kunhan hän on täysi-ikäinen ja perehdyttäisin seksuaalisuuden maailmaan. Olisin tukena hänen omalla seksuaalisella polullaan, puolesta en voi tehdä kuitenkaan. Mutta koska kulttuuri, tyytynen kulkemaan rinnalla noin muuten ja olemaan luotettava ja avoin, siten että toivottavasti hän kääntyy puoleeni ja uskaltaa jakaa niin iloja kuin surujakin. Mutta en panisi pahakseni, jos hän joskus sattuisi tekemään aloitteen.

-Yksi naispuolinen serkkuni. Voih. Hänen kanssaan kyllä oikeasti haluaisin seksiä, ja on sääli, että normit ja kulttuuri. Koska olimme hyviä ystäviä lapsena, meillä oli seksuaalisia kokemuksiakin, ja sitten.. yhtäkkiä se vain loppui, koska tajusimme, ettei sellaiset leikit ole "sovelaita". Serkkutyttöä jäi ikävä. Harmi, että hän on yksiavioisessa suhteessa miehen kanssa eikä muutenkaan niin avomielinen. Muuten olisin varmaan ajanutkin asiaa jotenkin. Se ei ole niin yleisesti paheksuttavaakaan, jos serkkutytöt vähän hempeilis keskenään. Meillä oli niin vahva yhteys ja koin sen olevan myös seksuaalinen..

Sukulaismiehet sen sijaan ei innosta. Oon vähän sukupuolirasisti tässä asiassa nyt henkilökohtaisine mieltymyksineni. Sukulaismiehistä tulee inha olo, ehkä ihan biologinen vaistokin estää; niiden kanssa voisi syntyä jälkeläisiä ja niistä voisi tulla sairaita sukulaisuuden takia. Sukulaisnaisiin ei vastaavaa rasitetta kohdistu, vaan kaikki inhon tunne tulee opitusta kulttuurisesta taustasta. En silti periaatteessa tuomitse, jos vaikkapa sisko ja veli harrastaisivat seksiä erittäin hyvin suojatusti. Mutta pienikin mahdollisuus, että kondomi menee rikki ja tulee raskaaksi, on ikävä. Lisäks mulla ei vaan henkilökohtaisesti ole seksuaalista kiinnostusta sukulaismiehiin, varmaan ihan biologinen juttu, että etsii mahdollisimman erilaisia geenejä, nais-nais-suhteet valikoituu sitten muilla perusteilla. Tiedostan kuitenkin, että jos maailmassa olisi niin pieni populaatio ihmisiä, että olisi pakko sukurutsata -varmaan silloin haluaisi sukulaisimiehiäkin ns. paremman puutteessa; joskus vain jonkin lajin on pakko tinkiä laadusta jos on sukupuuton partaalla. Se on sitten tilanne erikseen.

Mutta. Pohjimmiltaan ihminen on eläin ja kokee seksuaalista halua ympäriinsä ämpäriinsä. Se voi kohdistua PÄÄOSIN esimerkiksi yhteen ihmiseen, mutta toisaalta en usko että seksuaalisuutta pystyy täysin ohjailemaan. Vaikkei haluaisi, voi kokea seksuaalista halua myös sellaisiin ihmisiin, joihin ei haluaisi kokea sitä. Silloin järki tulee apuun ja se riittää tiettyyn pisteeseen asti.

Niin, ja toki on myös merkitykselliä muita, ei seksuaalisia suhteita. Mut mun haave on, että ystävyyden ja seksin rajat hälvenisivät siten, että mulla olis ystäviä yhä enemmän, joiden kanssa myös seksi on mahdollista, koska miksi keinotekoisesti sulkea se pois? Miksei harrastaa seksiä jonkun kanssa, jos kumpikin sitä aidosti haluaa ja tietää missä mennään, ei ole tauti- eikä raskaaksitulon riskiä eikä kenenkään mielenterveys uhkaa järkkyä tapahtuneesta? Miksi ei?

4 kommenttia:

  1. Olen mielestäni avomielinen ja seksuaalisuuteen ilolla suhtautuva nainen. Tässä listauksessa huomion kiinnitti mahdollinen seksuaalinen kiinnostuksesi äitiisi ja siskoosi. Kulttuurisista normeista viis, mutta mielestäni perheenjäsenten ajatteleminen seksuaalisessa mielessä edustaa rajattomuutta, joka varmaankin kumpuaa traumataustasta.

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos kommentistasi ja mielipiteestäsi! Arvelinkin, että aihe saattaa nostaa pintaan erimielisyyksiä, hyvä niin, sillä haluankin herättää keskustelua :) Minulla ei ole tarvetta seksuaaliseen kanssakäymiseen sukulaisteni kanssa. Olen varsin onnellinen näin ja saan vastavuoroista rakkautta. Kuitenkaan, en näe siinä mitään konkreettista väärää, jos kokisin seksuaalista yhteyttä aikuisen äidin, tädin tai siskon kanssa. Seksuaalisuuden raja on muutenkin häilyvä. Nautin esimerkiksi suuresti ja sain pari orgasmia taiteilijan maalatessa minua, äitini ja monen muun ihmisen ollessa tilanteessa paikalla (jotka tosin koetin peittää ja sainkin loppumaan lyhyeen, häpeän takia). Missä menee raja? Musta vahva rakkaus ja seksuaalisuus kulkevat hieman käsikädessä, ei aina, mutta usein. Yleensä kun muodostan mentaalisen syvän yhteyden toiseen, myös jonkinlainen seksuaalinen halu on mukana.

    Väittäisin, että aihe on vain sen verran tabu, ettei siitä ole siksi puhuttu paljoa. Kuinka moni nainen on saanut esim. imettäessään orgasmeja? Synnyttäessään? Äitini on kertonut, että synnytyttäessään minua, synnytys käynnistyi orgasmista rakastelun johdosta. Musta siinä ei ole mitään väärää, koin kauniina, että äiti jakoi näinkin intiimin kokemuksen. Musta siinä ei olisi mitään väärää tai häpeiltävää, jos esimerkiksi halaisin äitiäni, siskoani, Sinua, ketä tahansa kenen kanssa on yhteys, ja jompikumpi tai molemmat nauttisivat tilanteesta seksuaalisesti, saaden mahdollisesti myös orgasmeja. Mitä konkreettista väärää siinä on?
    Uskon, että yksi trauma on syntynyt juuri siitä, että mulla on tulkintani mukaan ollut vahva yhteys äitiini aluksi, uskon että hän on myös nauttinut imetyksestäni, kenties saaden orgasmejakin (aion kysyä asiaa, kunhan rohkenen.). Ainoastaan äidin tuomitseminen on katkaissut tuon yhteyden aikoinaan. Paheksunta, pelko siitä, mitä muut ajattelevat, pelko siitä, ettei omasta lapsesta saisi kiihottua. Vaikka kyse ei ole siitä! Kumpikin on todennäköisesti nauttinut vain omasta olostaan, sitä vahva läsnäolo tekee, syvään hengittäminen, täysin itsenään oleminen; myös seksuaalienergia herää välittämättä siitä, keitä tai mitä on ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun vahva yhteys katkeaa yhtäkkiä, totta kai se sattuu. Jopa vuosikymmenien päähän. Näin juuri koen siinä käyneen: mulla oli syntymästä saakka (tai jopa sitä ennen) vahva yhteys äitiini, mutta äiti pelkäsi niin vahvaa yhteyden tunnetta, koska oli itse traumatisoitunut eikä kyennyt olemaan rakkaudelle avoin. Joten ollessani "epäsoveliaassa iässä" rintaimetykseen (1v9kk), äiti koki viisaimpana vieroittaa mut nopeasti. Se kävi liian äkkiä, vieroitukseenkin pitäisi olla rauha, sen pitäisi lähteä lapsesta itsestään mun näkemyksen mukaan. Pieni lapsi kokee äkillisen vieroituksen hylkäämisenä, etenkin kun olosuhteet jo valmiiksi olivat tuossa vaiheessa epäsuotuisat vanhempien keskinäisten konfliktien vuoksi, perusturva puuttui, joten olin imenyt läheisyydestä turvaa ja voimaa nälkiintyneen koiran lailla. Äiti itse ei kestänyt ristiriitaisia tunteitaan, ja samoihin aikoihin vieroituksen jälkeen lähti opiskelemaan kauas, siten että hylkäämiskokemus vain vahvistui. Ensin oli syvä, läheinen suhde ja yhteys, yhtäkkiä äiti oli fyysisesti ja emotionaalisesti poissa. Myös läheisyys muuttui; kun aiemmin se oli spontaania, lapsen tarpeisiin perustuvaa, intuitiivista, vieroituksen jälkeen tuli halihetket, järjestelmällisyys, suunnitelmallisuus, kaavamaisuus, jäykkyys, muodollisuus. Läheisyys piti ansaita olemalla "kiltti", en kokenutkaan enää olevani rakastettava sellaisena, vaan että mun piti jotenkin "ansaita" se. Äitihän tässä pakeni vain omia tunteitaan; läheisyys tuntui liian pelottavalta, oli vaikea tunnistaa omia rajojaan; mikä on seksuaalista, mikä ei. Omat hylkäämistraumat nousivat äidille pintaan. Oli helpompaa psyykata itsensä halihetkiin ja muulloin torjua lapsi milloin milläkin verukkeella. Uskotella itselleen, että jos on halihetkiä silloin tällöin, se muka riittäisi, vaikka lapsi tarvitsee nimenomaan spontaania, ehdotonta rakkautta, tarpeidensa huomioonottamista ja niihin vastaamista.

      Poista
  3. Tästä johtuen jouduin irtaantumaan, itsenäistymään, kasvamaan aikuiseksi liian varhain. Hylkäämisenpelko jäi syvälle mussa ja sitä onkin sitten joutunut tiedostamaan, tuomaan päivänvaloon mielen komeron pimeitä nurkkia.

    Oon joutunut kasvamaan takaisin lapseksi kasvaakseen askel askeleelta aidosti aikuiseksi; ei suorittava, pintapuolisesti aikuinen, vaan aidosti empaattinen, hyväksyvä, ymmärtävä ja itsessään, itseään ja kaikkea rakastava aikuinen. Edelleen olen matkalla, mutta paljon myös kasvanut. Kenties ja todennäköisesti aidoksi aikuiseksi kasvamisen prosessi kestää läpi eliniän. Pintapuolisesti olen ollut aikuismainen lapsesta saakka. Vastuullisempi ja aikuismaisempi, kuin mihin olisin ollut kypsä.

    Pakotettu kuori taas aiheutti sen, että eristäydyin vuosiksi tavallaan omaan kuplaani, kauas läheisistä suhteista, aidosta vuorovaikutuksesta, piiloon kivikasvojeni taa. Onneksi vuosi vuodelta olen päässyt omasta vankilastani. Nykyään periaatteenani on yhä avoimempaan suuntaan meno, armollisempaan, itseään hyväksyvämpään ja eheämpään. Kaikessa en ole oikeassa, ei kukaan ole. Mutta lähtökohta, että kaikesta voi puhua, on musta tärkeä. Muuten aitoa vuorovaikutusta ei synny, vaan on ikäänkuin muurit, tabut, ympärillämme kaikkialla yhteiskunnassa.

    Yhteiskunnallisen muutoksen avaimena näen jokaisen sisällä tapahtuvan henkilökohtaisen murroksen ja kasvun. Toki ne myös ovat limittäisiä. Samaan aikaan, kuin alkaa rakastaa itseään, rakastaa myös muita ja ylipäätään rakkaus lisääntyy. Kaikki hyvä, jokainen hymy ja halaus menee tavalla tai toisena hyvänä eteenpäin, niin mä uskon.

    Mun ihanteena on, että ihmisillä olisi kyky itse pohtia, mikä on oikein, mikä väärin. Ettei olisi kenenkään käskyvallan alla. Mutta koska maailma ei ole ihanteeni mukainen (vielä, en tiedä onko koskaan), on parempi elää siten, ettei järkytä liikaa, sopivasti muttei liian radikaalisti.

    Kyllä. Mulla on traumoja. Olen käsitellyt niitä paljon. Palapelin kuva alkaa olla selkeä ja kokonainen, mutta edelleen pieniä paloja puuttuu. Kuitenkin, mitä suurempi varjo, sitä suuremman valon on myös sisältä löydyttävä, että ihminen kestää sen kivun. Koen, että kun ympäristö oli julma ja vaikea, turvatonkin, mun ainoa keino oli paeta itseeni, hakea rakkautta metsästä, eläimiltä, vierailta ihmisiltä. Paeta rakkaita ihmisiäni emotionaalisesti ja etsiä rakkautta muualta, itsestäni. Olla omassa läsnäolossani. Vaikeutta on ollut myöhemmin oppia avaamaan kuplani myös muille, ottaa vastaan sinne. Kuitenkin oon edistynyt asiassa. Tässä vastikään onnistuin päästämään "mun kuplaan", henkilökohtaiseen maailmaani ja täyteen läsnäolon tilaani ihmisen, jota tapasin vasta toista kertaa. Seurauksena oli jotain taianomaisen kaunista, ennenkokematonta. Naavaparran kanssa myös olen kasvanut valtavasti ja avautunut nautinnolle ja omalle todelle itselleni <3

    Elämä on alati muuttuva matka, kaikki muuttuu vaikka näyttäisikin pysyvältä. Jokainen solu sinussa kuolee joskus, mutta mitään uutta ei voi syntyä ennen kuin jotain kuolee tilalta pois. Luopumisen taito on välttämätöntä, jotta oppisi avautumaan ja ottamaan vastaan. Kaikki muuttuu eikä mikään ole todella pysyvää. Voi vain nauttia maisemista.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Tarkistan viestin vielä ennen julkaisemista :)