torstai 29. syyskuuta 2016

Ehkä elämyksellisintä, eläimellisintä ensiseksiä eläissäni & eka eturauhasorgasmi eräälle

Hmmm mistäs sitä aloittaisi kun on taas niin huikean paljon kirjoitettavaa!

Kirjoitin postauksen ensin Alastonsuomeen, tässä siis sama teksti hiukka muokattuna kun silloin ei ollut aikaa kuin vain kirjoittaa tajunnanvirtana ulos :D

Ensitapaaminen


Eräässä nettideittipalvelussa silmääni osui harvinaisen kiva profiili: teksti kuin omasta suustani. Mä en pidä tyrkyistä miehistä, vaan tykkään itse tehdä aloitteen jos uteliaisuus herää jotakuta kohtaan. Joten laitoin hälle viestiä et nähdäänkö ja katsotaan tullaanko toimeen. Tavattiin tuossa jokin aika sitten, oli ehkä eeppisin ensitreffi ikinä :D Ensitapaamisen sovin luovan kirjoittamisen kurssille spontaanisti, koska en halunnut jättää sitä välistä. Juttu luisti ja oli luonteva olla, upeissa maisemissa. Myös kirjoittaminen teki hyvää, mun pitäs useamminkin kirjoittaa "ei mistään aiheesta", mitä vain mieleen tulee.

Luovan kirjoittamisen kurssilta palatessa mulle tuli kusihätä metsässä kävellessä. Vitsailtiin jotain kusikaaresta ja tyyppi tokaisi, ettei naisella ole mitään kusikaarta, mä siihen että AI EI VAI, näytänkö? Kyykistyin metsään, heilautin mekonhelman sivuun ja ponnistin, mutta kas, en itekään arvannut et virtsa tulee SILLÄ LAILLA, yleensähän oon kussu suoraan alaspäin. Olin kyl huomannut jo aiemmin virtsasuihkun vahvenneen paljon lantionpohjanlihastreenin myötä. Virtsa suihkusi kuin sumutinletkusta häpyhuulten hajottaessa vahvan suihkun. Virtsa suihkusi parin metrin leveydelle ja parin metrin päähän pitkälle siten, että kusisumu osui vahingossa melkein treffikumppaniini :D Kumpikin purskahdettiin nauruun. Ponnistin vielä lisää, mutta virtsaa ei tullut enää juurikaan, ulostin sen sijaan verisen tamponin pillustani. Vitsailtiin, että tulisipa upea kuva, jos virtsaisin auringon paistaessa metsässä siten, että kusisumuun muodostuisi sateenkaari... siinä todellinen kusikaari! Oli hauska myös leikitellä ajatuksella, että vois järjestää virsaamiskisoja; musiikin tahdissa virtsaamista, keltä lentää pisimmälle jne. Lantionpohjanlihasten hallinta auttanee näissä kaikissa :) Kunhan ehdin, haluan ottaa teille anonyymin videon, missä näytän kuin pitkälle lentää :D

Meinasin viedä verisen tamponin roskiin, mut tokaisinkin sit et oispa joskus hauska heilutella tamponia oikein uhmakkaasti julkisella paikalla, rikkoa normia. Katsoa, huomaavatko ihmiset ja miten reagoivat. Tyyppi yllytti mua tekemään sen heti ja no... miksipäs ei?? Ei kannattais yllyttää jo valmiiks yllytyshullua ;) Tosin, mä en suostu mihinkään vaaralliseen tai haitalliseen, mut jos en keksi pätevää perustetta "miksipä ei" -kysymykselle, sitten mennään.. Joten juteltiin diippejä keskusteluja öisillä kaduilla kävellen ja heiluttelin rennosti veristä tamponia ilmassa. Vastaantulijat eivät huomanneet mitään, hahah :D Pitäs kulkee joku jättidildo kädessä, ehkä sais sitten nähdä hauskoja ilmeitä ja paheksuntaa? Inhoan turhia normeja; ketä nyt oikeasti haittaa mitenkään konkreettisesti, jos joku kulkee dildo, käytetty kortsu tai tamponi kädessä? Kuka on keksinyt, että seksuaalisuuden tai esim. menkkojen pitäisi olla millään tavalla tabu? Jos maailmassa olisi vähemmän turhia tabuja ja aiheesta kuin aiheesta voisi keskustella rakentavan, muita kunnioittavan, avoimen asiallisesti, eikö maailma olisi parempi paikka?

Toinen kohtaaminen


No, oli siis melko erikoinen ensitapaaminen. Toinen tapaaminen ei ollut yhtään sen tavanomaisempi :D Kutsuin tyypin luokseni. Juteltiin ensin tosi syvällisiä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Kuolemasta, elämästä, universumista ja näkemyksistämme, ihmisyydestä ja ihmissuhteista, peloista, traumoista... Nauruakin riitti. Ja voi, ne sen tyypin kasvot ja silmät! Maagiset. En ole nähnyt sellaisia silmiä. Niissä näkyy kaikkia värejä, vaikka pääosin ovatkin ruskeat. Ja mä en muka oo tykännyt ruskeista silmistä :O? Mutta nuo, kellanruskean-vihreän-sinisen-harmaat silmät, niissä on syvyyttä.

Niin, mun ois tehnyt koko ajan mieli kiivetä syliin, rennosti kuin pieni lapsi, mutta en kehdannut, hillitsin itseni. Siitä tulikin mieleeni kaunis muisto lapsuudesta, minkä kerron nyt tähän väliin, vaikka se katkaiseekin kronologisen, selkeähkön jatkumon hetkeksi ja häiritsee lukijan ajatuksenjuoksua. Anna sinäkin itsellesi lupa ajatustesi harhailla blogini parissa; tämän blogin lukemisessa ei ole mitään sääntöjä; haluan että Olet, kun luet, ja muutenkin. Ei sun tarvitse mun, kuvitteellisen isäsi tai lukemisen yleisen normin vuoksi lukea millään tietyllä tavalla. Voit vihata vaikka koko blogiani ja tykätä yhdestä lauseesta jossain tai yhdestä mielikuvasta. Tai voit inhota kaikkea (kenties luet sellaista, mitä annat itsesi vihata ja pääset purkamaan siten vihantunnettasi rakentavasti?), tai ehket vain saa tästä mitään tarttumapintaa; hyvä niin, etsiydy silloin muualle kokemaan elämää vahvemmin <3

Niin, siitä kauniista muistosta. Kotonamme oli vieras nuori mies käymässä, istui sohvalla. Hänen lähellään oli helppo, hyvä olla. Sai olla oma itsensä; sai olla hupsu lapsi. Mies oli kylläkin aika hiljainen; ei puhetta tarvita yhteyden kokemiseen. Kiipesin hänen syliinsä istumaan, kaipasin läheisyyttä niin kuin nälkiintynyt koira ahmii heitetyn luun viimeistä murusta myöten. Perheessäni kosketuskulttuuri oli heikko ja vääristynyt, kuten suomalaisessa kulttuurissa usein on. Oli halihetket, mutta tuntui kuin vanhempien olisi pitänyt pakottaa itsensä niihin, ei tullut luontaisesti, ja niissä hetkissä koettiin toisemme kilpailijoina veljen kanssa; kumpi saa enemmän halausta, kosketusta, sitä oli sen verran harvoin että siitä piti "tapella".

Mä silitin miehen ihoa istuessani sylissään, hiuksia, kasvoja. Tutkin, ihmettelin, kohtasin hänet; mikä olio tuo oikein on? Kuka, millainen, minkä tuntuinen, hajuinen, kuuloinen, näköinen (ois varmaan tehnyt mieli maistaakin, mut sen ymmärsin olevan epäsoveliasta, olinhan jo arviolta 3-5v.). Kaulassa hänellä oli jännä kuoppa, tunnustelin omaa kaulaani; niin mullakin. Vaan miehellä oli kaulassa myös kova möykky, itseltäni en löytänyt. Mikä se on, kysyin. Aataminomena, sanoi hän. Ihmettelin, onko sinne jäänyt omenan pala? Ei, vaan se on vain miehillä, se tekee äänen möreäksi, hän sanoi ja antoi erityisen möreän ääninäytteen. Hän vastaili kysymyksiini, ei kiusaantunut, vastas sen minkä osasi, sekin oli melko virkistävän tuoretta mulle, sillä vanhempani ärsyyntyivät ja kiusaantuivat, jopa ahdistuivat tietyistä kysymyksistä.

Kaunis hetki, joka on lienee vaikuttanut paljon siihen, että olen tällainen kuin olen. Yksi niistä hyvistä, elintärkeän oleellisista hetkistä vaikeuksien keskellä. No, nyt kun asiaa mietin, tuonhan voi joku kuvitella seksuaaliseksi. Tai miten se olisi voinut kääntyä seksuaaliseksi; lapsethan ovat uteliaita. Jos olisin halunnut tutkia ja vertailla muutakin kehoa, olisiko siinä mennyt pedofilian raja? Ehkä tutkinkin, en muista, mutta tuskin, ei ole sellaista mielikuvaa. Mutta ehkä juuri siksi vanhemmat torjuvat, kiusaantuvat, on vaikea asettaa rajoja. Rajoja soveliaisuuden ja sopivuuden välille, ja ovatko ne siltikin keinotekoisia? Ja ei, en millään tapaa, todellakaan, kannusta pedofiliaan. Pohdin vain, miten vaikeaa on, kun lapset (ainakin minä olin!) voivat olla myös mahdottoman aitoja, seksuaalisia ja uteliaita, jokainen aikuinenkin on pohjimmiltaan lapsi, ja yhtälailla traumoja voi tulla siitä, jos antaa asioiden mennä liian pitkälle, kuin myös siitä, jos torjuu lapsen (seksuaalisuuden ja muutoinkin) liian jyrkästi tai tylysti. Ja asiaa ei auta yhtään se, jos näistä asioista ei saa edes puhua avoimesti, vaan heti saatetaan leimata lapsiinsekaantujaksi jos sanallakaan mainitset lapsen seksuaalisuudesta SAATI siitä, jos olet kokenut että lapsi vaikuttaa olevan seksuaalisesti kiihottunut läsnäollessasi. Ihminen nyt vaan on psyykkis-fyysis-seksuaalis-sosiaalinen olento. Ainakin. Ja vaikka kaikki muuttaa muotoaan, seksuaalisuuskin, uskon, että se tavalla tai toisella kulkee ihmisyyden mukana kohdusta hautaan (ainakin).

Ihanat hetket lapsuudessa on alkaneet pulpahdella mieleeni sitä myötä, kun olen saanut hirveimpiä muistoja käsiteltyä. Aivan kuin hyville muistoille ei olisi aiemmin ollut tilaa, kun suuri osa kapasiteetista on mennyt siihen, että saa pidettyä vaikeat asiat taka-alalla piilossa estämästä sekoamista. Mitä suurempi varjo, sen suurempi voima on ollut pakko löytää sisältään. Löytää suurta iloa pienistä hetkistä.

Kuten koiranruokaraksujen mussuttamisesta hitaan nautinnollisesti piilossa kasvihuoneen kulmassa olevan muovin alla, pienellä kippuralla, nauraa hiljaa sisällään aikuisten mennessä ohi. Mä oon siinä aivan salaa, täysin oma itseni, omassa muovikuplassani. Vihreä ruoho pistellen paljaissa varpaissa, auringonsäteiden hyväillessä mua lämmöllään ja kosketuksellaan tahraisen vanhan muovin läpi, nauttien puhtaasti olemassaolosta. Nauttien niin lujaa, että tekisi mieli vain nauraa, ja itkeä, mutten uskalla, koska muuten mut löydettäisiin. Äiti ottaisi koiranruoat pois pikkukourastani, suuttuisi ja huolestuisi ja kokisi olevansa epäonnistunut äiti. Veisi mun nautinnon, ei ymmärtäisi, kieltäisi sen sillä tekosyyllä, että se on vaarallista tai laiskaa tai muuten pahasta. Ja toisaalta niin surullinenkin olo, yksinäinen; olen pakotettu nauttimaan omassa kuplassani, kukaan ei voi ymmärtää mua ja en voi nauttia itselleni rakkaimpien ihmisten kanssa aidosti, vaikka kipeästi haluaisin.

Kieli on vain keinotekoinen, pelkistetty kuvaus maailmasta. Tuossa nyt yksi hetki kuvattuna niin hyvin kuin sen keskeneräisillä kirjoitustaidoillani osaan, vaikka se tuntuu vaikealta ja ikävältä; kun ei siinä hetkessä sitä ajatellut sanallisesti, koki vain. Vaikkette voi ymmärtää, mitä koin, enkä ymmärrä itsekään silloista itseäni kunnolla, eri ihmisenä miljoonat solut vaihtuneena uusiksi, silti halusin jakaa sen, jos edes jonkin samastuttavan asian joku sattuu löytämään.

Ohoh, taas tulee itku. Oon jo itkenyt tänään, en-mistään-syystä, ihan vain itkemisen ilosta, siinä hetkessä itketti, joten itkin, en edes pohtinut miksi itkin, annoin vain kyynelten tulla ja olin. Itkeminen tekee hyvää. Tai ei, aidosti oleminen tekee hyvää, mitä se milloinkin sisältääkään. Lapset osaavat olla aidosti luonnostaan, kohdussa kukaan ei mieti miltä näyttää tai tekeekö oikein. Lähimmäs totuutta, mitä voi sanoa, meneekin mielestäni: Ollaan. Koskaan, kukaan, ei ole todella yksin. Miljardeja bakteereja, soluja, olioita on ympärillämme kaiken aikaa. Voi olla ihmisten kesken yksin tai kokea voimakkaasti olevansa yksin, mutta todellisuudessa kaikki on yhteistä ykseyttä, joka koostuu pienenpienistä palasista; sinäkin. Ehkä siksi juuri metsässä oleilu tuo niin paljon voimaa ja helpottaa mieltä ja kehoa; siellä on tavalla tai toisella vuorovaikutuksessa enemmän, lajien kirjo on monimuotoisempi ja elämää on, vaikka olisit ainoa ihmisolento koko metsässä sillä hetkellä.

Jokainen meistä on aito, herkkä, vahvasti kokeva ja aistiva miltei maagisen ihmeellinen olio. Sellainen, kuin lapset ovat syntyessään. Keinotekoisen, ylihallitun maailman säännöt lyövät sitten kasvoille kerta toisensa jälkeen, kunnes herkkyys ja aitous menee piiloon suojamuurien taakse, lukuisten eri roolien ja verhojen piiloon. Mutta siellä se on, jossain. Syvällä. Minä. Sinä. Ykseys, kaikkeus, rakkaus. Puhdas rakkaus, mä uskon että se on kaiken takana.

Kuka ties universumi on kuin jättikokoiset aivot, jotka lakkaamatta viestivät, tähdet toisilleen aivan kuten aivoissa synapsista toiseen kulkee viesti? Jos niin olisi, ei vielä nykyteknologialla sitä voisi havaita. Kuka ties maailmankaikkeus on valtavasta ykseydestä ja monimuotoisuuden kirjosta orgasmoivasti sykkivät aivot, joissa kaikki on tavalla tai toisella yhteydessä toisiinsa, mutkien kautta? Kenties näitä universumeita on useita, tyhjyyttä välissä, vai laajeneeko se kiihtyvällä tahdilla kunnes rypistyy ja supistuu takaisin pienenpieneksi. Uuden alkuräjähdyksen myötä syntyykö universumi samanlaisena, vai erilaisena uudelleen? Onko jokaisen kuoleman jälkeen jonkin uuden alku? Ken tietäis? Ken tietäis! Ken tietäis.

On surullista, että aitous, ihmisolento sellaisena kuin on, hukkuu helposti keinovalojen loisteeseen, menee karkuun kuin madot ja ötökät valon sytyttäessä. Valo ja pimeys, yhtä ja samaa kaikki. Ainoa suurin erhe mielestäni on, että ihmiskunta yrittää pakonomaisesti hallita itseään ja elämää. Kun voisi vain sulautua universumin sykkeeseen ja kohinaan ja olla yhtä, kaikki. Ehkä vielä joku päivä niin käy, kenties. Mut mulle on voimaannuttavaa päästä siihen olotilaan edes hetkittäin, muistuttaa itseäni siitä, että todellisuus on illuusiota, pelkistystä jotta maailma näyttäytyisi selkeämpänä, ymmärrettävämpänä, hallittavampana. On pakko kieltää paljon sellaista, mitä on, pelkistää, jotta pystyy säilyttämään erillisyyden tunteensa. Miksi säilyttää, onkin toinen kysymys. Mitä haittaisi, vaikka sulautuisikin kaikkeen?

Niin, tästä treffikumppanistani nyt vihdoin. Teki siis mieli, mut en uskaltanut lähestyä ja oikeastaan halusinkin fiilistellä sitä ihanaa jännitystä, yhteyden tunnetta vaikkei vielä oltu fyysisesti yhteydessä. Lopulta vaan sit laitoin jalat hänen syliinsä ja kaadoin hänet mua vasten lepäämään. Siinä oltiin käppyrällä sohvalla ja siinä oli niin hyvä ja kotoisa olla, heti. Se tunne, kun kemiat jonkun kanssa vaan toimii... kaikin tavoin. Sitä tunnetta mulla ei oo tullut noin vahvasti montaa kertaa eläissäni. Yhden käden laskettavin sormin.

Miedompi yhteys syntyy kyllä helpommin ja olenpa pohtinut sitäkin, et ehkä mä vahvasti kokevana, herkkänä olentona ylipäätään muodostan yhteyden muihin helpommin kuin ihmiset yleensä. Koska monta kertaa on käynyt niin, et mä oon tuntenut yhteyden, mut toinen/toiset osapuolet ei. Siitä tulee vähän surullinenkin olo, mut parempi kai sekin et mä koen, kuin ettei kukaan kokis? Ja voivat hekin tuntea sen jollain tasolla mut ehkä eivät havaitse sitä tietoiselle tasolle asti.

Ehdotin treffikumppanille kuumaa kylpyä ja sanoin, et olis mukava nukahtaa sinne, nukahdan usein yksinkin. Vaan enpä arvannut, miten intiimiltä kylpeminen tulisi tuntumaankaan! On amme mulle yksinkin välillä kuin kohtu, tuntuu kuin sulautuisin veteen, tulee vahvoja mielleyhtymiä ja todella levollinen, rakkaudellinen olo. Kuin ei olisi unessa eikä valveilla vaan jossain niiden välissä, kelluisi hyvässä olossa. Mut toisen kanssa siinä oli jotain todella herkkää ja kaunista, etenkin kun molemmat tykättiin kylpeä, ja hengittää syvään. Hengiteltiin tosi syvään ja nautittiin olemassaolosta joka solulla.

Mua nolotti hieman, kun orgasmeja meinas tulla ihan väkisin, hallitsematta. Sen hengittämisen pelkästään vielä jotenkin kesti, mut sitten kun tyyppi silitti hitaasti vatsaani kylkiluiden alapuolelta.... Joka kerta täristessäni/säpsähtäessäni pääs nauru muassa, mua jotenkin kiusaannutti oma herkkyyteni. Naurettiin välillä yhdessäkin sille, miten en mahtanut reaktioilleni mitään, vaikka koetin estää. En silti tiedä vieläkään, tieskö hän mun saaneen siinä useita orgasmeja vai luuliko muuten vain säpsyvän :D Ei sillä väliäkään. Eiköhän se tuu ilmi ajallaan.

Hän oli myös mieheks erityisen herkkä. Kuulin kiihotuksen ja olemisen riemun hengityksestä. Tuntui välillä kuin olisin tuntenut hänen nautintonsa, välillä taas uppouduin omaani. Kumpikin äärivirittyneitä, vaikkei muuta kuin loikoiltu sylikkäin paikoillaan, syvään hengittäen. Hengitys on oikeesti tosi tärkeä juttu ja energisoi kehoa tehokkaasti :) Se on ihanaa.

Siirryttiin sänkyyn. Orgasmointi jatkui. Hah, mä en muka nauti vieraan kanssa niin helposti ;) No, riippuu vieraasta. Viime aikoina on kyllä ollu yllättävän hyvää seksiä monen kanssa jo ensitapaamisella.. Tai ehkä vain valikoin sopivimmat nykyään, ei tuu sellasia virhearviointeja et päätys väärän henkilön kanssa sänkyyn. Ja itseasiassa kun mietin kaikkia kumppaneitani joiden kans on ollut hyvä, intohimoinen suhde, niin se halu ja kiinnostus on syttynyt jo ensikohtaamisella jollain tasolla. Ei rakkautta, mutta ehkä jonkinlainen esiaste, häivähdys siitä, aavistus. On kyllä sata kertaa ihanampaa harrastaa seksiä sellaisen kanssa, johon on luontainen vetovoima, kuin vaan jonkun random panon josta ei edes kunnolla pidä. Pitäs kuunnella eläimellisiä vaistojaan :)
No, ei seksistä kai sen kummempia. Oli ihana monen tunnin sessio, koko ajan vahva läsnäolo ja yhteyden tunne, vapautuneisuus. Kotoisa, rento, hyvä olla. Ja koin olevani haluttava juuri sellaisena kuin olen, niin hassuna, outona ja inhimillisen eläimellisenä kuin olenkin. Tyhmine ilmeineni kaikkineni, meikittä, koska meikit huuhtoutui pois jossain vaiheessa kylpiessä. Oli myös halu kylvyssä ottaa pois itsestäni kaikki, mikä ei muhun kuulu; korvakorut, meikki, ehkäisyrengas, jopa hiuspompula. Ne tuntuivat vastenmielisen vierailta ja elottomilta.

Hän kosketti ihanasti. Mikään ei tuntunut epämiellyttävältä. Itkukin pääs vähän kun nousi monia tunteita pintaan.. Tyyppi nuoli mua äärimmäisen pitkään, liki sietokyvyn yli kipurajalle, ihanaa. Sain paljon orgasmeja ja hän huomioi ihanasti koko kroppaani. Ja kiihottui tosi vahvasti myötäeläen mun himoa! Boostattiin toinen toisemme kiihotusta. Kyllä sen vaan aistii, kun toinen on äärimmäisen herkillä ja himoissaan, ja se tarttuu. Kun nousin seisomaan hetkeksi sammuttamaan äsh-niin-ärsyttävän herätyksen, tunsin että kiimalimaa valui reittä pitkin nilkkaan saakka :)

Lopulta halusin vaihtaa osia ja kellistin lempeästi hänet sängylle. Hän reagoi ihanan vahvasti mun kosketukseen. Oikeastaan tuntui kuin olisin itseäni hyväillyt, paitsi miesmuodossa.. tai no, en itseäni, mut hyvin itseni tapaista. En oo tavannut noin herkkää miestä aiemmin. Hän tuntui kiihottuvan aivan joka kohdasta kroppaa niinkuin minäkin. Tuli vahva mielikuva, et kenties hänet vois saada laukeamaan esim. nänniä imemällä. Toisaalta tuntui, että tilanne oli erityinen kummallekin, siinä oli jotain taianomaista, unenomaisen ihanaa ja oikealta tuntuvaa. Se tunne, kun kaikki sujuu niin luontevasti, soljuvasti, tuntuu että osaa koskettaa toista juuri oikein ja oikeista kohdista, oikealla hetkellä..

Mulle tuli vahva mielihalu päästä hänen sisäänsä. Joten varovasti laitoin sormen anaaliin sylki liukasteena. Ois tehnyt mieli nuollakin tuota ihanaa sykähtelevää anusta, mutta sen säästin myöhemmäksi, ois voinu olla vähän liikaa bakteerikannalleni noin aivan yhtäkkiä. Niin ihana, yksilöllinen anaali, jokaisella erilainen kuten vaginakin. Hällä oli tiukka suuaukko, mut ihanan pehmeä ja avara sisältä. Mutta se supisteli tahattoman oloisesti ja vahvasti! Aivan kuin hän olisi saanut orgasmeja, vaikkei ejakuloinut. En kyllä usko niin käyneen, lienee vain vahvasta kiihotuksesta. Myös anaali sisältä eli ja liikkui, reagoi kuin eläin. Jännittyi, kovettui, pehmeni taas..
Hän myös ihanasti myötäili liikkeellään. Arvelin, että on harrastellut anaalileikkejä paljon aiemminkin kun nautti niin kovin, mutta arveluni osoittautui vääräksi sillä hän myöns jälkeenpäin, että olin eka joka laittoi mitään hänen sisäänsä, ainoastaan hän itse oli laittanut dildoa. Nuolin kiveksiä välillä, otin peniksen hellästi suuhuni pesään lepäämään (löysän sillä hetkellä, vaikka tyyppi värähteli ja ynähteli selkeästi nauttien!) Pidin penistä suussa vain, en stimuloinut, vähän vain nuolin terskan alapuolelta hellästi samalla kun silittelin ja painelin anaalia sisältä eturauhaseksi arvelemastani kohdasta. Jossain vaiheessa näin liikutuksen ilmeitä kasvoilla kun stimuloin eturauhasta. Silmät vettyi, näytti että hän oli purskahtamaisillaan itkuun :O Ja kas, yhtäkkiä tunsin vahvaa liikettä anaalissa, supistusta ja samalla syöksäyksen peniksestä suuhuni.

Neste tuntui vetelämmältä ja mauttomammalta kuin sperma ja se ...tuntui... läpinäkyvältä, nyt vasta tajusin et miten mä sen läpinäkyvyyden muka aistin, kun en nähnyt sitä? Orgasmi tuntui myös jatkuvan melko kauan, sanotaan 1-2 minuuttia, nestettä ei toki tullut kuin muutamia sekunteja, mutta tärinät sun muut kesti. Maistelin nestettä hetken suussani, se maistui hyvin neutraalilta, oikeastaan samalta kuin touhutipat, mutta ei spermalta. Sitten nielaisin ilolla. Heti ei puhuttu tapahtuneesta, tulin syliin halailemaan ja oltiin lähekkäin, mulla oli tunne et hän vahvasti kaipas mua siihen lähelle.

Lepohetken jälkeen kuitenkin mulle tuli ilkikurinen mielihalu. Sidoin tyypin jalat ja kädet ja sanoin, et mulla on yks juttu. Tyyppiä alkoi jännittää, vähän liikaakin ja provosoin tahallani :D Ai että kun nautin tilanteesta! Miesparka siinä ihan jännittyneenä mut silti halusi luottaa ja ei pyristellyt vastaan. Silti se epäilyksen siemen, että entä jos... Silmät ja raajat sidottuna, avuttomana, miehuus hukassa. Ja sit mä hyökkäsin. Kävin kimppuun kutittaen kunnolla, aggressiivisesti. Kylläpä tyyppi kutisikin! Rimpuili, nauroi, kirkui, vääntelehti niin että siteet aukesi :D Aiii että kun nautin! Kerroin samalla kutittavia tarinoita polttomuurahaisista, muurahaiskarhusta ja moottorisahamurhaajasta (wandan ääni). Käskin tyyppiä laskemaan kymmeneen ja silloin kutitus jatkuu. Se jännityksen, kuitenkin ilon ilme kasvoilla. Avuttomuuden, samalla lohdullisuuden tunne minkä aavistin hällä olevan.

Nauroin itekin kutittaessani kovaa, samastuin. Sain jopa orkun kutittaessani :D Se tuli siinä ohessa, naurun seassa. Lopulta kauan kidutettuani tyyppi alkoi rentoutua. Kasvoilla raukea iloinen ilme, eikä reagoinut enää niin vahvasti. Kertoikin jälkeenpäin, et jossain vaiheessa se muuttui nautinnolliseksi. Orgasmia hänen en sentään havainnut saavan, mut oli silti super ihanaa päästä kutittamaan kaltaistani herkkähipiäistä. Lopuks otin vuoroin suihin, vuoroin kutitin ja sit molempia samaan aikaan ja tyyppi oli aivan kovana! Sanoi, että se oli mieletön kokemus ja täydellinen yllätys.. Ihanaa, että hänkin tykkäs :)

Niin joo, en muista oliko ennen vai jälkeen kutituksen, mut hän myös nai mua sen eturauhasorgasmin jälkeen. Kortsun kanssa toki. Joutui pidättelemään, tunsin ja huomasin että oli aivan himosta sekaisin. Ihanan hellyyttävää, miten vahvasti haluttiin toisiamme. Hän koetti estää orgasmin, mut vaikka vetäisi peniksen ulos, se tuli silti, väkisin.. kiihottavaa. Suuseksissä osas kyllä hallita orkkua hyvin, siinäkin näki tosin ilmeistä, että tiukkaa teki mut näköjään teki vielä tiukempaa naidessa :D

Koetettiin nukkua, mut yö meni aika lailla keskustellessa tosi diippejä asioita. Mentaalinen yhteys toimi. Yleensä silloin mulla toimii seksikin sen henkilön kanssa. Näin hänestä untakin, vaikka oli eka yömme yhdessä. Aamulla oli tarkoitus vain herätä ja nousta, mut hän laittoi käden rinnalleni ja siinä sitä mentiin, tunsin himon nousevan nopeasti. Tyyppi antoi mulle vaginaorgasmeja ja kyllä -nyt hän vaikutti oivaltaneen et mä todellakin saan useita ja se on ok ja tykkään siitä, koska pysähtyi orkkujeni ajaksi, mutta jatkoi hellästi stimulointia orkun laantuessa eli juuri ihanasti.. Oli kans super kiihottavaa kun hältä pääs tahattomia kiihotuksen henkäyksiä mua kiihottaessaan ja etenkin laukeillessani. Ihana :)

Sanoin, et haluan hänet sisääni. Puki kondomin ja työntyi. Olin vähän malttamaton, en malttanut naida hitaalla tahdilla vaan halusin et hän nai mua kunnolla. Just sopivan kokoinen penis. Pienempi kuin Naavaparralla, mutta oikein tuntuva silti ja oikeastaan aika mukava, kun ei tarvinnut niin paljoa varoa. Kummassakin puolensa. Ja kova kuin mikä :D Taas tyyppi oli laukeamaisillaan koko ajan, samoin minä. Muutamassa eri asennossa naitiin, sit siirryin kontilleni. Aikaa ei ollut paljon, sillä mulla oli kouluaamu.. Tuntui ihanalta takaapäin syvälle, syvälle, ei tarvinnu varoa yhtään, ei osunu ikävästi kohdunsuulle vaan just ihanasti. Sain pienoisen orgasmin hänen lauetessa sisääni, samaan aikaan. Harmi, että jäi vähän miedoksi mut ihanaa silti. Ja tyypistä aisti, et hänen orkkunsa oli huippu! Vaan kas, huomattiin että kondomi oli mennyt kärjestä rikki :/ Huonolaatuisia varmaan, koska märkä ainakin olin kuin mikä. Pöh. Nyt pitää sitten mennä testeihin :/ Raskaudenehkäisy mulla onneks on.

Mentiin aamulla samaa matkaa bussilla ja tyyppi piti mua koko ajan kädestä kiinni. Tuntui kuin oltais oltu aivan haltioituneita toisistamme :) Ihanaa. Katsotaan, mitä tästä tulee. Aika hurjaa. En oo sitten Naavapartaan tutustumisen kokenu ketään miestä kohtaan näin vahvasti... Mul on sellainen mutu, että saattaisin rakastua helpostikin. Vaan ei sekään velvoita mihinkään -voi rakastaa ilman sitoumuksia, etänä, kumpikin elää omaa elämäänsä. Ja niin, hän on polymielinen, joskin myönsi että on vielä työstettävää mm. mustasukkaisuudessa. Mut mulla on fiilis, että mielelläni häntä tukisin kasvussa polyamoriaan. Siinä on ihminen, jonka hankalia hetkiä voisin olla valmis sietämään ja kulkemaan rinnalla henkisessä kasvussa.

Ja niin, oli upeaa miten hän ei tuominnut mun oudoimpiakaan kokemuksia, ajatuksia, näkemyksiä ja fiiliksiä vaan oli avoin ja utelias. Sellaisista jutuista, mistä moni on sanonut mua hulluksi tai ettei niin voi kokea, hän oli kokenut vastaavaa ja tuntui jollain tasolla ymmärtävän mua.. mut nekin, mihin ei samastunut, ei lähtenyt niitäkään kiistämään tai mitätöimään.
Huuuh en osais kyllä enempää toivoa, jos joku päivä saisin rakastaa Naavaparran lisäks häntä! Katsellaan, nautitaan, oon onnellinen näin joten on ihana seesteisesti katsella, miten käy :)
Mul on kans fiilis, että tulisivat myös Naavaparran kanssa tosi hyvin juttuun. Toivon vain, ettei mustasukkaisuutta tulis paljoa.. mä tykkään kummastakin vahvasi. Totta kai Naavaparta on vielä toistaiseksi tärkeämpi: 4 vuotta on syvempi kuin 2 päivää. Ja muistan et Naavaparran kanssa tuli samoja fiiliksiä aluksi enkä kovin väärässä ollut. Joillain vain toimii kemiat heti keskenään, toisilla ei koskaan.

Niin, ja rakastamani nainen oli saanut kirjeeni suklaalevyineen missä myöskin tunnustin rakkauteni, tosin se teksti oli vähän piilossa. Mut hän ilahtui kovin ja vastasi facebook-viestillä sydänten kera.

Ja niin, tän treffikumppanin kanssa juteltiin myös facessa aika syvällisiä. Hän tunnusti masturboineensa mua ajatellen ja saaneensa ihanan, kauniin orgasmin. Oi. Mä tunnustin sitten myös, että itseasiassa tiistai-iltana rakastelin itseäni häntä ajatellen. Ja tänään myös, tosin tänään ajattelin myös Naavapartaa ja universumin kauneutta ja monimuotoisuutta. Itseasiassa tänään sain orkun lukiessani tätä tekstiäni :D Teki mieli samalla ja aloin jumppapallolla liikutella lantiotani ja orkku vähän yllätti, mun oli tarkoitus vain nauttia, muttei saada.. Heheh, nyt voin siis sanoa saaneeni omaa tekstiä lukiessani, aika narsistisen kuuloista eikö vain :D Mut ei se tekstistä johtunu, vaan niistä ihanista ajatuksista mitä ajattelin ja virittyneestä kehosta ja mielestä.

Ainoa pelottava asia tällä hetkellä on pistävä, voimakas päänsärky vasemmalla ohimolla, joka on jatkunut koko päivän. Sykkeen noususta se vain voimistuu ja alkaa oksettaa ja pyörryttää. Oon nähny unia, joissa saan aivohalvauksen, oon tosin unissa toipunu siitä, mut säikähtäny kovin. Mua hirvittää vähän. Keväällä koin ilmeisesti jonkinlaisen pienen aivoverenvuodon, sillä vasen puoli kasvoista tuntui erilaiselta kuin oikea ja ilmeettömän rennolta, teksti sumentui niin etten nähnyt lukea sitä ja huimasi niin että otin tuolista tukea etten pyörry. Ei ollut kuitenkaan kovaa päänsärkyä silloin, joten en soittanut lääkäriin. Parina seuraavana päivänä oli tosi outo olo; hissillä meno huimas niin et piti ottaa tukea ja puheen tuottaminen oli vaikeaa. Sanat meni aivan sekaisin, kun ajattelin lauseen, sanat tulivat väärässä järjestyksessä ja lauseita ei voinut ymmärtää välillä. Tuskin tää mitään vakavaa on, mut mua pelottaa vähän :/ Must on aina tuntunut siltä, et neurologiani on jotenkin vähän... erikoinen, niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Oikeastaan eniten ei edes pelota ajatus siitä, jos sattuisin kuolemaan, vaan se, miten kaikki rakkaat ihmiset jäisivät kaipaamaan :/ Ja se, miten paljon mulla on vielä elämää edessäni. Toivottavasti fysiikka kestää, tahdon elää onnellisena vielä pitkään ja olla osallisena myös muiden onneen <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Tarkistan viestin vielä ennen julkaisemista :)