Aina mieltäni en ymmärrä, hätäännyn, "Mitä nyt?"

Kuin kukka, naisen seksuaalisuus muuttuu
Sikiöstä luurankoon mukana kulkee

Jos ei itseään hyväksy, puolet minuudesta puuttuu
Jos lukkoja mielessä on, itseltään ovia sulkee

Nuoruuden nuppu
se valoa, aikaa ja hoivaa tarvitsee

Klitoriksen päälläkin suojaava huppu
hellä rakkaus mieltä ja kehoa ravitsee

Niin nuppu kukaksi aukeaa
hitaasti, terälehti tai milli kerrallaan
Siten menneisyyden kirouksetkin raukeaa
Voi elää onnellisena, perusteettomista odotuksista irrallaan

Vaan pienistä sanoista, teoista, loukkaavista katseista
omista ajatuksista
voi kirjavana hehkuva kukkakin
käpertyä takaisin suppuun

Siten naisen seksuaalisuus muuttuu, kasvaa, elää
uusia varsia versoo, kukka vaihtaa sävyjään

Ollako varsinainen, vai varteenotettava nainen, siinäkin pulma?
Olen monensävyinen,
sulaviksi särmiksi hioutuu mussa jokainen kulma
Joskus kuiva kuin unohtunut kaktuksen ruukku,
joskus sisälläni tulva
Sellainen on naisen toinen mieli, vulva