Huom! Tämän tekstin kirjoitin alunperin http://housuitta.com/ -seksiblogiin vieraskirjoituksena. Housuitta.com on muuten hyvä ja asiallinen seksiblogi, suosittelen! Tässä siis sama teksti, johon lisäsin melko paljon uusia oivalluksia ja yksityiskohtia. Kerroinpa nyt sitten rehellisesti KAIKEN oleellisen (ellen unohtanut jotain :D).

Ajattelin, että on pienempi paha, jos joku minut tekstistä tunnistaa, siihen hyötyyn nähden, että ihmiset saavat lukea tarinan kokonaisuudessaan, kenties oppia jotain tai jollekulle herää ajatuksia. Olen kyllästynyt vaikenemaan ja salaamaan. Jos joku tunnistaa tästä itsensä ja kiusaantuu, voi kysyä itseltään; onko seksuaalisuudessa jotain hävettävää, salattavaa, syyllistävää? Miksi? Onko se perusteltua? Yhtä universumin kanssa olemme kuitenkin kaikki. Samoja vanhoja ongelmia, hieman eri muodoissa, puimme kuitenkin jokainen. Miksen siis antaisi omia kokemuksiani ja oivalluksiani jakoon? Kun rakkaimman ihmiseni hyväksynnän olen tälle blogille saanut, ja muiden mielipiteillä ei ole niin väliäkään; en sano ketään nimeltä, en loukkaa.


Olen saanut itse todentaa väitteen, että aivot ovat suurin sukupuolielin. Kirjoitan tässä omakohtaisen seksuaalitarinani, jos se vaikka kannustaisi jotakuta. Aina voi oppia ja kehittyä, sen olen itse saanut huomata. Enkä ole näemmä suinkaan ainoa, joka on tätä mieltä; tässä esimerkiksi lyhyt, mutta ytimekäs artikkeli, vaikka onkin "hömppälehdestä"
. Mitä kohtia stimuloimalla hyvät lukijat kiihotutte tai saatte orgasmin? Entä millaisista ajatuksista ja tunteista?

Lapsuudesta ensimmäiseen orgasmiin


Lapsena jo olin hyvin seksuaalinen (uskoakseni vauvasta saakka). Keinuhepalla tuntui mukavalta ratsastaa ja oli kiva kyhnyttää itseäni tolppia sun muita vasten. Nolosti myös tungin vessapaperia alushousuihini ja leikin vauvaa (vai onko se nyt niin kummaa; jotkuthan leikkivät vaippaleikkejä yhä edelleen, etenkin vastuullisessa asemassa olevilla on usein tarve saada olla täysin avuton ja säälittävä). Tuntui myös fyysisesti kivalta kun vessapaperi "painoi pimppiä", siis klitorista lienee. Tykkäsin myös pidätellä pissaa ja kakkaa (edelleenkin saan joskus orkun jos on kusihätä ja kumarrun yhtäkkiä, tai kova kusihätä ylipäätään).


Nolointa, mitä ehkä tein, oli että tykkäsin tutkia kaikkea; jopa omaa kakkaani, muovata siitä palloja, kun sitä tuli pottaan. Enää ei kyllä kakka -ja pissaleikit kiinnosta :D Ehkä sain niistä tarpeekseni. Kakka toki haisi pahalta, mutta tuntui mukavan lämpimältä ja muovailtavalta sormissa. No, nyt siellä joku punastelee myötähäpeissään. Mä kerron kaiken, johan sanoin!


Kuten varmasti monessa suomalaisessa perheessä, tällainen käytös nopeasti karsittiin. Äiti toppuutteli, käski pistää housut jalkaan ja olemaan kunnolla, varoitteli miehistä ja ettei kehenkään mieheen voi luottaa; ei saa herättää huomiota, muuten miehet voivat tehdä pahoja asioita. Äiti muisti korostaa sitä, miten paljas pylly pitää piilottaa, ettei miehet kiihotu; jopa isä, veli tai perhetuttu voi kiihottua jos näkee lapsen paljaan pyllyn...


Myöhemmin vasta sain tietää, että äitiä itseään oli oma isänsä käyttänyt hyväksi lapsena. Joten hän siirsi traumansa, pelkonsa minuun. Varmasti valtava ristiriita, kamppailla äitinä sen välillä, mitkä ovat todellisia uhkia, mitkä omia mörköjä.


Luonnollisesti nämä varoittelut herättivät minussa epäluuloja miehiin, etenkin kun vanhemmillani oli rankkaa ja jatkuvaa perheväkivaltaa ja olin siten tottunut näkemään monta "nurjaa puolta" miehistä jo varhain. En usko, että isäni tai kukaan on minua lapsena hyväksikäyttänyt. Sekin ajatus on käynyt joskus mielessäni, koska suhde isääni on jotenkin etäinen, kiusaantunut ja varovainen. Uskon kuitenkin sen johtuvan äidin pelotteluista, eikä siitä, että isä olisi oikeasti tehnyt mitään minulle. Väkivaltaisuuttakin hän osoitti "vain" äitiäni kohtaan, ei koskaan kajonnut meihin lapsiin, toisin kuin äiti joskus. Väkivalta siirtyy helposti eteenpäin. Sukupolvelta toiselle, uhrilta uhrille. Itse olen saanut tämän kierteen katkaistua onneksi. Ja autettua jopa vanhempiani sitä myötä, kun opin auttamaan itseäni.


Joten, onnistuin aika hyvin tukahduttamaan seksuaalisuuteni, vaikka se voimakkaana lepattikin kuin liekki sisälläni. Opin, että ei saa tehdä muiden nähden, mutta ajatuksia ei kukaan silti voi minulta kieltää. Ehkä siksi yhä edelleenkin mulle on hyvin tärkeää, että "mieli on mukana"? En saa orgasmia jos mieli ei ole vapautunut ja kiihottunut, tai jos saankin, orkku jää huonoksi "väkisinrunkkaamalla".


Eroottisia unia näin pienestä pitäen ja olin kovin innokas kyselemään kaikkea, mutta en tohtinut koskea itseeni ollenkaan. Sen verran hyvin äidin varoittelut ja syyllistäminen menivät perille. Aina kun jotain seksuaalista erehdyin tekemään, siitä tuli noottia ja todella häpäisty tunne.


Kuitenkin vanhempani keskenään harrastivat liiankin avoimesti seksuaalista toimintaa. 4-vuotiaaksi asti nukuin heidän vieressään, ja aina heidän käydessä naimaan, esitin nukkuvani. Eräs päivä äiti sanoi, että minun on aika mennä jo eri huoneeseen, seinän taakse nukkumaan. Ihmettelin ja kysyin; miksi? Äiti selitti nolona, että he haluavat isän kanssa tehdä "aikuisten juttuja". Nauratti hiljaa mielessäni; tiesin kyllä, mistä he puhuivat, eihän se mikään uutinen ollut. Minua vain riipaisi, että joutuisin nukkumaan yksin. Mutta vielä enemmän se, etten näkisi ja olisi valvomassa, jos riita tulee, en tietäisi, miten siinä käy...


Joten olin hyvin surullinen kun siirrettiin patja eri huoneeseen. Kuulin äidin juttelevan isän kanssa jotain tähän tapaan: "Niin mutta ei se voi enää nukkua meidän vieressä. Se alkaa jo ymmärtää. Tuon ikäisestä lähtien ihminen alkaa muistaa asioita. Haluatko, että se muistaa ne vielä aikuisenakin?". Muistan ajatelleeni: "Hah! Ai etten tajua tai muista. Ja muuten varmana muistan vielä aikuisenakin!". Ja niin olen muistanutkin, valitettavasti. En onneksi yksityiskohtia, paitsi satunnaisia "Kovempaa, kovempaa" -huutoja, mutta sen kiusallisen fiiliksen "mun ei pitäisi olla tässä, nähdä, kuulla, pidän vain silmät kiinni, ehkä ne luulee että nukun".


Ja sitten sen, miten tutkin kondomeja, haistelin ja tunnustelin, niissä oli yleensä avaamattomina limaa sisällä (liukkaria lie) ja tuoksuivat jänniltä. En tiennyt yhtään, mitä ne ovat, mutta olin utelias ja tunnustelin niitä sormissani. Käytettyjä kondomejakin oli siellä täällä, niissäkin oli limaa sisällä ja ne vasta jännältä haisikin.. Myöhemmin onneksi alkoivat kerätä ne mukiin :D Tulipa nostalginen fiilis 24-vuotiaana löytää edelleenkin vanhempien makkarista ohikävellessäni "kortsumuki". "Viriiliä on vieläkin", ajattelin huvittuneena, hieman ällöttyneenä.


Mutta niin, minua kiusaannuttaa hieman yhä vieläkin nähdä vanhempien esim. suutelevan. Ensinnäkin; heidän olisi pitänyt erota alunperinkin, eikä hankkia lapsia. Suhde on ollut yhtä vuoristorataa, enkä voi sanoa kummankaan olleen onnellinen. Paitsi sängyssä. Seksi onkin ollut lienee vahvin asia, mikä heidät on pitänyt yhdessä. Tuskin edes (vahinko)lapset on niin iso tekijä. Musta huonossa suhteessa oleminen seksin takia, on seksin raiskaamista. Seksin pitäisi olla kaunis, ei pakottava asia ja vankilan tekijä.


Toisekseen, oli epäreilua, että äiti itse sai käyttäytyä seksuaalisesti isän kanssa, mutta minulta kiellettiin kaikki seksuaalinen käytös. Mun piti vetäytyä omiin oloihini nauttimaan elämästä, mutta vanhemmat saivat nauttia avoimesti. Äiti määritteli perheessämme sen, kuka sai nauttia, mistä ja milloin. Hänelle nautinnolla piti olla aina jokin "syy", kaunis auringonlasku, hyvä ruoka tai ansaittu lepohetki. Sellaista olemassaolon riemua äiti ei ymmärtänyt, joten vetäydyin yhä kauemmas omiin oloihini nauttimaan siitä, että vain olen enkä välttämättä tee mitään. Edelleenkin musta läsnäolon taito on yksi tärkeimmistä.


Kolmanneksi, en tiedä miten hyvää heidän seksi aivan oikeasti oli. Oliko siinäkin kyse menettämisenpelosta, toisen mieliksi antamisesta, alistumisesta vaikkei olisi aina halunnut? Oliko väkivalta tavallaan osana seksiäkin, ainakin henkisenä? Sitä en tiedä, mutta kaikkien näiden takia vanhempien seksi oli inhottava, ristiriitainen asia. Ja on yhä. Haluan kuvitella, että vanhempani voisivat kumpikin olla onnellisia jonkun muun kanssa, mutta toisilleen he eivät sovi. Vaan saa nähdä pääsevätkö irtikään; kyllä vihollisetkin ajan kanssa kasvavat toisiinsa kiinni, ja on kivuliasta irrottautua.


Joskus 4-5 -vuotiaana eräs tuttavaperheen poika halusi "leikkiä yhtä jännää leikkiä" "Ai millaista", kysyin. "No sellasta jännää, näet sitten" "En mä leiki, jos et kerro mitä siinä tehdään", vaadin. "Sellanen aikuisten leikki, oon nähnyt kun aikuiset leikkii niin" "En halua", totesin, mutta poika kuitenkin halusi leikkiä kanssani väkisin, kaatoi mut selälleni maahan ja tuli päälleni nylkyttämään, vaatteet päällä onneksi. Tuli inha olo, paniikki.


Onneksi veljeni tuli apuun, ja tyrkkäsi pojan pois päältäni. Pitkään ajattelin, että veljeni oli vain niin jalomielinen, kiltti ja ihana. Mutta tämäkin käsitys hieman mureni, sillä eräs veljen exä kertoi minulle, että kuulemma veli on jollain lailla käyttänyt mua hyväkseen kun olen ollut pieni, mutta ei ole kehdannut ottaa koskaan puheeksi. Mutta asia vaivaa kuulemma veljeä paljon, ja siksi hän kiusaantuu seurassani, eikä pidä paljoa yhteyttä. Minä niin en haluaisi uskoa tätä. Voi hyvin olla, että veljen ex on keksinyt koko tarinan. Mutta toisaalta, meidän suku huomioonottaen kaikkine ikävine kommervenkkeineen, en yllättyisi vaikka olisi tottakin. En kylläkään muista tapahtumasta mitään. Joten olkoon niin tai näin. Jos veli jotain olisi tehnytkin, en kanna kaunaa, sillä lapset ovat lapsia, ja ollaan saatu outoja malleja vanhemmilta.


Eräs äärimmäisen nolo tapaus kävi myös kerran, kun luulin serkkuni pitävän kynää housuissaan, kokeilin jalalla ja ihmettelin, että miksi hän on laittanut kynän sinne. Oltiin ehkä 8-9-vuotiaita. En tiennyt erektiosta mitään; olin joskus kysellytkin ja ihmetellyt, että miten sellainen löysä pippeli menee pimppiin :D Serkkupoika tietysti kertoi asian äidilleen, ja niinpä täti syytti minua aivan häiriintyneeksi pervoksi ja haukkui vanhempani kasvattajina pystyyn..


11-vuotiaana löysin pornokortit rannalta. Katselin niitä uteliaana, en ymmärtänyt mitä niissä tapahtuu. Tuli kuitenkin "lierua" pimpistä ja tuntui jännältä. Äitihän tietysti sitten löysi ne huoneestani. Sanoipa minulle jopa, että minusta tulee seksuaalisesti häiriintynyt ja otti pornokortit "parempaan talteen" :D (No, jos seksuaalisesti innokas on sama asia, niin sitten enne kävi toteen ;D Muuten en kyllä sanoisi; olen seksuaalisesti vapautunein ja kypsin nainen, jonka tiedän live-elämässä. Mutta jos poikkeavuus on häiriintyneisyyttä, sitten lie olen häiriintynyt, sillä paljoa enemmän vaikuttaa olevan estyneitä naisia kuin vapautuneita. Vallitseva olosuhde ei saisi kuitenkaan määrittää sitä, miten asioiden kuuluisi olla..)


14-vuotiaana en ollut masturboinut vielä kertaakaan, enkä suudellut ketään, ihastunut kylläkin muutamia kertoja. Eka ihastus oli jo 7-vuotiaana, ellei nuorempana, mutta opin jo silloin varomaan niin miehiä kuin poikiakin; eräs minuun ihastunut poika raahasi mut 7-vuotiaana repustani kotiinsa isälleen näytille, vaikken edes tykännyt hänestä yhtään. En vain tiennyt, miten sanoa vastaan silloin.


Menetin neitsyyteni raiskauksessa, tuolloin 14-vuotiaana ulkomailla festareilla. Veljeni piti pitää huoli musta. Joten en voinut edes kertoa kenellekään asiasta, tai huutaa apua, koska pelkäsin että isä raivostuu veljelle ja hakkaa hänet, jos käy ilmi että hän on päästänyt mut silmistään festareilla.

18v. nuorukainen siis tuli juttelemaan minulle, käveltiin syrjemmälle, olin jännittyneen kiinnostunut mutten tajunnut olla varovainen. Se vaikutti niin kiltiltä, eikä melussa saanut selvää puheesta.. Vaan tyyppi alkoikin edetä aivan liian nopeasti, inhottavasti, lääppi kaikkialta, kosketti pyllyreikääkin.. Ei lopettanut, vaikka sanoin että ei niin nopeasti, ja etten halua.

Kun tajusin tyypin määrätietoisuuden, ja etten mahda mitään, muistin seksivalistustunnit koulusta ja sanoin: "If you have to do it, please use a condom". Muistan, miten iljettävältä tuntui; fyysinen kipu ei edes ollut se pahin, vaan henkinen nöyryytys, pelko, lamaannus. Odotus vain, milloin se loppuu, selviänkö elossa. Olin odottanut seksiä innolla, ja sitten se kävikin näin; koko mielikuva meni pilalle; tuntui kuin iljettävä tyyppi työntäisi kovaa isoa paskaa minuun, mutta väärään reikään, paska sisään eikä ulos. Enkä uskaltanut rimpuilla, ettei käy vielä pahemmin, ettei se hakkaa mua hengiltä. En voinut huutaa, ettei veli saa selkäänsä. Joten kaikin voimin vain pidin itseni hiljaa, lähes hengittämättä, kiristin hampaat yhteen etten kirkuisi.


Ei mikään kiva kokemus ja jätti vuosiksi henkiset arvet. Vuosia esimerkiksi yritin olla seksissä mahdollisimman hiljaa ja häpesin jopa hengästymistä orgasmin aikana; jäi sellainen olo, että pitää olla hiljaa, ei saa elehtiä ja ilmehtiä. Nolostuin, vaikka tiesin ettei tarvitse nolostua.


15-vuotiaaseen saakka ajattelin, että seksi on aivan kurjaa ja yliarvostettua, tuntui kurjalta kun sitä vielä tursusi kaikkialta; aivan kuin se olisi ainoa asia elämässä, ja se ei ollut mua varten, vaan kaikille muille iloksi. Ajattelin, etten koskaan tule nauttimaan seksistä, saati saamaan orgasmia.


Silti koin ”hyväksikäytetyn syndrooman”, eli hakeuduin uudestaan vastaaviin tilanteisiin, vääränlaisten tyyppien seuraan. Toivoin jopa, että minut raiskattaisiin uudestaan ja vaginani avautuisi niin, että voisin harrastaa seksiä ja miellyttää edes miehiä, jos en itseäni kerta voinut. Oli olo, että olen niin likainen ja kaiken kurjan ansainnut, että minua pitäisikin rankaista ja seksin kuuluisi sattua.


Luonnollisesti itsetunto ei ollut kovin hehkeä tuolloin. Sääli, sillä jälkeenpäin ajateltuna olin vain hukassa oleva, soma nuori naisenalku, jolla oli huonoa tuuria matkassa syntymästä saakka ja kasautuneita ongelmia. Jolla ei ollut ketään, kelle puhua, koska oli lapsesta asti opetettu, ettei asioita saa kertoa.


Onneksi oli joitain hyviäkin kokemuksia, tai "vähemmän huonoja". Esimerkiksi eräs mies, johon tutustuin alaikäisenä baarissa, valehtelin olevani 19-vuotias kuten hänkin oli. Vasta hänen luonaan paljastin, että olen itseasiassa hyvin kokematon ja pyysin olemaan varovainen. Mies oli onneksi hellä, ja minua himotti. Libidoni ei ollut missään vaiheessa kadonnut, ristiriitaistunut vain. Tämä nuorukainen kosketti niin ihanasti -aivan erilailla kuin aiemmat. Oli himokas itsekin, mutta ei silti kiirehtinyt (silloisesta näkökulmastani).


Ensimmäistä kertaa yhdyntä ei ollut iljettävää ja kivuliasta, vaan tuo onnekseni pieni elin meni sisääni miellyttävän tuntuisesti. Ihastuin; vihdoinkin ehkä poikaystävä, jotain hyvää minullekin. Ei olisi pitänyt innostua liian aikaisin: muutaman päivän päästä baarissa kuulin kyseisen miehen kerskailevan kavereilleen: "Sain 19-vuotiasta neitsyttä! Ja se uskoi täysin, kun väitin että mulla on ollut vain 1 neitsyt tyttöystävä ennen sitä, ja antoi ilman kumia! Vaikka oon pannut varmaan sataa..".


Taas kerran viha leimahti sisälläni, pettymys miehiin. Huijari, kusipää, sittenkin. Olis pitänyt arvata... Ei olis pitänyt luottaa, ihastua.. Kävin testeissä (joita eivät tk:ssa muuten meinanneet antaa millään, vaan jouduin vaatimalla vaatimaan!) ja tietystipä olin klamydian saanut... onneksi se hoitui antibiootilla ja sainpahan heti tärkeän opin; älä koskaan luota tuntemattoman miehen sanaan, oli miten mukavan oloinen tahansa. Äläkä koskaan nai ilman kondomia, ennen kuin olet varmistunut, että kumpikin on käynyt sukupuolitautitesteissä juuri ennen. Vastuullisesti kuitenkin soitin tyypille ja kerroin: "Sitä vaan, että sulla on klamydia piilevänä. Että voisitko hoitaa sen pois, etkä enempää tartuttaisi teinitytöille valheidesi saattelemina..". Noh, onneksi sen sain hoidettua, eikä ollut mitään vakavampaa, kuten vaikka HIV, huh..


Ensimmäisen orgasmini sain sitten 16-vuotiaana, yhdynnässä puolitutun miehen kanssa. Se ei ollut kovinkaan hekumallinen; huomasin vain emättimen alkavan sykkiä, mutta mies ei tajunnut heti lopettaa naimista, joten tuntui hieman ikävälle, pyysin kyllä pysähtymään heti. Oli kuitenkin lohdullista huomata kykenevänsä nauttimaan seksistä ja saamaan orgasmi. Sen jälkeen olen saanut yhdynnässä melko helposti orgasmin, välillä jopa ensityönnöllä. Toisaalta, nuorena orgasmi oli usein pelkästään fyysinen – ei mitään tajutonta henkistä euforiaa. Usein tuli jopa jotenkin kiusaantunut olo orgasmin jälkeen, ja en myöskään tykännyt siitä, että se pisti hengästymään; halusin peittää tuntemukseni.


Uudenlaisia orgasmeja


Aloin nauttia seksistä kunnolla vasta pitkissä parisuhteissa, joissa sain hyväksyntää ja hellyyttä paljon osakseni, eli pikkuhiljaa 17-vuotiaasta alkaen. Sain moninverroin takaisin hyvää kaikkeen kokemaani kurjuuteen ja hyvän puutteeseen nähden. Mitä parempi suhde, sitä parempaa oli seksikin.


Ainoastaan yksi kumppani teki tähän ikävän poikkeuksen. Hän juotti minut tukevaan humalaan, sanoen pitävänsä minusta huolta, vaikken olisi halunnut juoda enempää. Sitten hän alkoi lähennellä, kieltäydyin, yritin estää ja vetosin kuukautisiinkin, mutta tyyppi vain kaatoi minut selälleni, veti verisen tampoonin ulos pillustani, ja nai minua väkisin Helsingin kallioilla. Jos joku sen näkikin, saattoi luulla, että itsekin halusin sitä. Tai sitten ihmisiä ei muuten vain kiinnosta puuttua..


Olin tapauksen jälkeen silmittömän raivoissani. Olisi tehnyt mieli tyrkätä kaikki vastaantulevat miehet junan alle. Mitä itsekkäitä, sadistisia kusipäitä kaikki, tuntui. Haudoin kostoa mielessäni, mutta en lopulta kostanut miehelle mitenkään, kerroin ainoastaan rehellisesti miltä minusta tuntui, ja ihmettelin, miksi hän teki sen. Mies sanoi luulleensa, etten muistaisi mitään kännin takia! Ja että humala vie tuntoakin, ettei satu niin paljoa.. Kuinkakohan moni muukin ajattelee, että raiskaus on ok, jos sen tekee mahdollsimman vähän kipua tuottaen, tai jos uhri ei muista sitä jälkeenpäin? Minä muistin, ja muistan edelleen. Tapaus palautti mieleeni vanhan katkeruuden miehiä kohtaan. Josta onneksi pääsin vielä pois, ihme, sillä näillä lähtökohdilla moni olisi voinut katkeroitua loppuiäkseen..


Olen rakastanut kahta miestä eläessäni; exää ja nykyistä. Silti vielä parikymppisenä olin sitä mieltä, että sukupuolielimet ovat suurin seksuaalielin; en voinut uskoa, että joku saa orgasmin ajatuksen voimalla – se tuntui minusta aivan huijaukselta ja mahdottomalta. Itse sain "vain" yhdynnässä tietyissä asennoissa, enkä ollut koskaan saanut sormetuksessa tai klitorisorgasmia.


Yhdynnässä sain kyllä hyviä orgasmeja. Vihdoinkin mulla oli mies, jota sain rakastaa, ja yhdyntä ja orgasmit tuntuivat paljon paremmilta kuin kevyissä suhteissa tuntuivat. Tuntui tosin, että en saanut vastarakkautta siinä määrin, kuin olisin toivonut, vaan toinen oli koko ajan hieman pidättyväinen, varpaillaan. Mutta mun silloisella mittapuulla seksi oli todella hyvää, enkä osannut oikein kuvitella parempaa.. Sainhan sentään yhden orgasmin joka seksikerta, joskus jopa huikeat kolme poikkeuskerroilla.


Tutustuttuani nykyiseen mieheeni, heräsi seksuaalisuuteni vasta kunnolla eloon, voisi sanoa puhkesi kukkaan. Kenties vieläkin on joitain terälehtiä avautumatta, mutta kyllä mulla todella kukoistava ja vapaa olo on. Hänen kanssaan pystyin käsittelemään kipeitä asioita ja koin olevani ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisesti hyväksytty, jopa rakastettu; vihdoinkin, sittenkin myös minä! Tietysti, menneisyyden ikävyyksien takia, mun on ollut vaikea luottaa ihmisiin ja kesti kauan, ennen kuin aloin oikeasti uskoa miehen sanat "Rakastan sinua" ja opin ilmaisemaan tunteitani ja itseäni avoimesti.


Mies oli ja on myös innokas oppimaan, kokeilemaan ja miellyttämään. Hän on niin myötätuntoinen, että on alusta saakka nauttinut lähes yhtä paljon mun nautinnosta, kuin omastaan. Kerrankin hujahti vahingossa 4 tuntia, kun mies miellytti mua ja sain lukuisia orgasmeja. Pisin sessiomme sen sijaan kesti 9 tuntia, jona aikana sain yli 30 orgasmia, erilaisia ja eripituisia ja tuntuisia, mutta laskut meni sekaisin. Se oli kyllä todellinen poikkeus, ei yleensä ihan noin kauaa munkaan himot hyrrää yhtämittaa :D


Aloitin myös treenaamaan lantionpohjanlihaksia erittäin tavoitteellisesti nykyisen suhteen aikana -toisin kuin aiemmin, kun treenasin sellaisena ”sunnuntaipuuhasteluna”. Aloin siis tehdä kestävyys- voima - ja nopeustreeniä ja suunnittelin itselleni treeniohjelman. Panostin erityisesti voimaharjoitteluun, mistä kirjoitan varmasti lisää jossain vaiheessa. (Tässä vanha kuvani viime vuoden alkusyksyltä lantionpohjalihasten voimatreenistä: kuulat vaginassa, joista lähtee naru, johon voi sitoa painoja. Sitten vain lisää painoja sitä mukaa, kun voimat kasvaa ja muistaa pitää lepopäiviä välillä).




Yllättävää kyllä, treenin tulokset alkoivat näkyä jo melko pian, pari kuukautta tavoitteellisesta treenistä huomasin ne selkeästi. Orgasmit alkoivat voimistua ja huomasin puristusvoiman kasvavan. Huomasin myös tiukentuvani lisää ja saman huomasi mies. Kestävyyskuntoni kasvoi nopeasti. Tämä yhdistettynä henkiseen työhön mitä tein itseni kanssa, ja miehen rakkauteen sekä todella hyvään seksiin, oli todella hyvä combo ja on edelleen <3


Vasta nykyisen miehen kanssa opin saamaan sormettamalla, klitorisorgasmeja, emätinorgasmit pitenivät ja voimistuivat, aloin saada useita orgasmeja peräkkäin (ja ei, voin kokemuksesta sanoa, että eivät ne ole sen miedompia, vaikka saisi useamman, ainakaan minulla, päinvastoin!). Olin aivan äimissäni, ja vitsailinkin välillä, että ei tämä voi tästä enää kohentua, seksuaalisuuteni. Aloin myös olla enemmän sinut itseni kanssa, opettelin orgasmikeskeisen "pikaitsetyydytyksen" sijaan ”rakastelemaan itseni kanssa” (Huono, aiemmin otettu kuva, mutta onpahan jokin :D)





Ejakulaatioista tuli oikein bravuuri miehen kanssa, vaikka exänkin kanssa niitä jo sain. Ejakulointi vaatii minulta vapautumista; tuntemattoman kanssa en saa, mutta kun tunteita ja luottamusta tulee peliin, ”hanat” aukeaa ja kun ensimmäisen ejakulaation saa, on sen jälkeen helppoa saada milloin vain.


Orgasmeja ajatuksen voimalla


Jossain vaiheessa huomasin kiihottuvani mitä kummallisimmista asioista. Korvan nuolemisesta, ihon hellästä silittämisestä, polvitaipeet ja jalansyrjät AH! Aloin saada orgasmeja milloin mistäkin: korvan ”sormettamisesta”, rintojen hyväilystä, polvitaipeiden hyväilystä, koko kehon äärimmäisen hennosta, höyhenenkevyestä silittämisestä.. Tulin ikään kuin herkemmäksi ja herkemmäksi kaikkialta. Sen sijaan aiemmin minulle niin helppo tapa saada – yhdyntä – ei tuntunutkaan enää niin ihmeelliseltä; nuo uudet, ihanat tavat saada kiehtoivat enemmän. Myöhempi lisäys: myös mm. kohdun hellä painelu, jalkojen ja varpaiden silittely ja nuoleminen, tuhmien puhuminen, suuteleminen, hiuksien silittely... tuovat minulle orgasmeja nykyään sopivassa mielentilassa.. ja nykyään se yhdyntäkin on taas niiiiin ihanaa, kuin olisin löytänyt sen ihanuuden uudelleen.


Jossain vaiheessa järkytyin, sillä orgasmi vain kesti ja kesti, jonkun 15 minuuttia. Pelkäsin kuolevani sydänkohtaukseen, heikotti, pyörrytti, tuntui että taju lähtee.. Vaan en kuollut, tuli taivaallinen olo, koko loppupäiväksi leijuva olo kuin pilvessä ja hymyilytti, nauratti, hirveä läheisyydenkaipuu ja ylitsevuotava, kaikkea koskeva rakkaus. Sen jälkeen aloin saada myöhemminkin pitkiä orgasmeja, pisin mistä sattumoisin saatiin aika ylös (mies kuuli skypeviestin orkun alkamisen tienoilla), kesti 40 minuuttia. Siis yhtäjaksoista orgasmia. Yllätyttiin molemmat, vaikka musta tuntuikin, kuin se kestäisi tunnin tai kaksi, ajantaju meni, mutta en pelännyt enää, ajattelin et mulla on nuori ja vahva sydän..


Lantionpohjanlihasten kunnon treeni mahdollisti fyysisesti pitkät orgasmit, kun taas henkinen työ mahdollisti sen, että pystyin vapautumaan. Hassua on, että yleensä pisimmät orkut on tulleet yhdellä sormella, pitkään ja hellän kärsivällisesti sormettaessa, silitellessä vaginaa. Ei suinkaan rynkytyksellä ja vahvalla stimuloinnilla; sillä saan yleensä joko lyhyen ja rajun, tai vaan lyhyen.


Vitsailin, tuolloin 2015 talvella eli vuosi sitten, että ei enää tunnu mahdottomalta ajatus, että joku voi saada ajatuksen voimalla… en silti uskonut siihen omalla kohdallani.

Kunnes, kerran, silitin miestä hyvin hellästi, kiihottuneena. Ajattelin, miten onnellinen olenkaan miehen vieressä kippuralla lämmössä, mies torkkui siinä. Keskityin nauttimaan tuosta onnellisuuden tunteesta, hykertelin rakkaudesta. Ja yhtäkkiä se tuli; orgasmi, ilman minkäänlaista stimulointia; paitsi että itse silitin miehen olkapäitä hellästi.

Tämän jälkeen ei mennyt kovin kauaa, kun sain orgasmin vain makaamalla paikoillani miehen vieressä, sen jälkeen itsekseni kylvyssä silmät kiinni, linja-autossa, baarin jytkeessä, sängyssä vatsaltaan… Orgasmiin ei enää tarvitse fyysistä stimulointia, henkinen stimulointi riittää. Hengitän syvään ja tietyllä tavalla, keskityn hyvin vahvasti pieninpiinkin tuntemuksiin, ja annan kiihotuksen kasvaa… ja kasvaa.. kunnes orgasmi tulee. Ajatuksen voimalla saatu orgasmi on aika ihana, sellainen lempeä ja aaltoileva; se saattaa laantua ja voimistua, ja sitä voi säädellä myös hengityksellä; syvä hengitys voimistaa sitä, nopeatahtinen hengitys nopeuttaa sitä. Jos orkku meinaa loppua, sen saa yleensä elvytettyä uudelleen hengittämällä syvään kunnolla ja nauttien tuntemuksista. (Kuvassa en saa orgasmia, ihan normaalisti poseeraan vain ;D)





Olen kaikelle avoin nykyään. Seksuaalisuus voi muuttua suuntaan tai toiseen, mutta hyväksyn (tai ainakin yritän, huonoinakin hetkinä!) itseni sellaisena kuin kulloinkin olen.


Polyamorisuuteen kasvu on oma tarinansa, mutta lyhyesti sanottuna; jo lapsesta asti aloin kyseenalaistaa perinteisiä malleja. Nuorena tajusin, etten voi ottaa mallia elokuvista, enkä perheestäni; minun on siis keksittävä itse omat mallini ja ihanteeni. Olen ollut "polymielinen" jo vuosia, mutta myöntänyt ja oivaltanut asiat kunnolla vasta 23-vuotiaana nykyisen miehen kanssa.


Polyamoria sopi meille heti kuin saapas suonsilmäkkeeseen. Keksimme ensin omat sääntömme ja ideaalimme, sitten vasta löysin nimen; ai meitä on muitakin, on olemassa polyamoria-nimikin.. Toki polyamoria on ollut minulle henkinen kasvun paikka. Olen joutunut sen myötä kohtaamaan mm. menettämisenpelkoani, traumojani, purkamaan mustasukkaisuuden palasiin ja tarkastelemaan niitä, hyväksymään itseäni ja ollaan kestetty huonojakin hetkiä. Mutta kaikki on ollut sen arvoista.


Monosuhteissa tuntui, että jouduin elämään jatkuvassa itsepetoksessa ja pelossa; haluan mieluummin tietää ja käsitellä karvaankin totuuden, kuin elää valheessa ja varpaillani. Joten polyamoria on meille juuri ideaali suhdemuoto, enkä usko enää ikinä monoksi palaavani. Lapsia ei aiota hankkia, halutaan asua omissa asunnoissamme, kummallakin on oma talous ja elämä. Silti; olemme niin läheisiä ja rakkaita toisillemme, että välillä ihmettelen, miten näin lähelle voi edes toista ihmistä päästää/päästä, ja miten silti voi säilyttää oman identiteettinsä, oman elämänsä?


Olen kiitollinen. Kaikesta. Siitä paskasta, minkä läpi olen kahlannut, ja siitä kaikesta hyvästä, mitä olen paskatunnelin päästä löytänyt. Enkä tarkoita pelkästään Rakasta. Vaan uskon, että jos kummia tapahtuisi ja erottaisiin (erokin, mitä se on, miksi pitäisi erota lopullisesti, eikö voi vain lähentyä ja loitontua, siirtyä platoniseen ystävyyteen jos tarve on), osaisin silti olla suruajan jälkeen kiitollinen ja nauttia elämästä uusien voimavarojen ja oivallusten kera.


Parhaimmillaan seksi nykyisen rakkaan kanssa on yhtä hekumaa ja olemassaolon syvintä riemua. Orgasmeja tulee ja tulee, eri tavoin ja erilaisia, on polttavaa tunnetta iholla ja leijuvaa tunnetta, monenlaista tuntemusta. Näistä ehkä tarkemmin myöhemmin, jos joku haluaa lukea?


Älkää siis menettäkö toivoanne, te jotka olette kokeneet kurjia tai muuten vain orgasmin saaminen on vaikeaa. Aina voi kehittyä :) Myös traumoista voi päästä yli. Ei unohtaa, mutta ne voivat haalistua niin, etteivät esimerkiksi jatkuvat paniikkikohtaukset, tunnelukot, pelot ja painajaiset vaivaa, nimimerkillä kokemusta on. Jokaisessa meissä asuu mieletön potentiaali, voima, ilo, rakkaus.


Se pitää vain ottaa vastaan ja löytää, tehdä töitä ruokkiakseen hyviä asioita itsessään, ja vetääkseen mörköjä ulos kaapeista päivänvaloon. Pahinkin mörkö alastomana kirkkaassa valossa tarkasteltuna nolostuu, ja sen kanssa voi tehdä jopa sovun. Sijoittaa sen uudelleen pois tieltä ja sotkemasta mieltä, estämästä hyviä asioita tulemasta esiin. Siivotessa tulee ensin enemmän sotkua, mutta kun aivojen lokerot saa järjesteltyä paremmin, on lopulta paljon miellyttävämpää.


Tässä minun vinkkini lyhykäisyydessään:

-Opettele rakastamaan ja rakastelemaan itseäsi, olemaan LÄSNÄ, kiireettä, nauttimaan hetkestä ja keskittymään tarkasti tuntemuksiin. Masturboi ja opettele, mistä tykkäät. Aidosti. Ei siten, mistä naapurintyttö ehkä tykkäis, pornotähti tykkäis, tai mistä kumppanisi haluais sun tykkäävän. Vaan kokeile ja tunnustele. Kiihota itseäsi ajatuksin ja fantasioin.
-Hankkiudu vain hyviin suhteisiin. Huonoja suhteita voit seurata sivumpaa, ei tarvitse olla osallisena
-Ole hyvällä tavalla itsekäs; silloin kun on vuorosi nauttia, sinun ei tarvitse millään tapaa miellyttää toista. Huom. Ei millään tapaa. Sinun ei tarvitse, ei edes kuulu olla kaunis, seksikäs, kiihottava. Voit olla mitä olet. Rumine, outoine, rujoine ilmeinesi, hupsuine ääninesi, hyllyvine läskeinesi. Se on Sinua, ja kumppanissa rakastuu persoonaan, ei mallinukkeen
-Treenaa lantionpohjanlihaksiasi! Anna orgasmille fyysiset edellytykset ja mahdollisuus tulla voimakkaana, jatkua, tulla yhä uudelleen ja uudelleen..
-Syö ja elä terveellisesti, harrasta monipuolista liikuntaa
-Hengitä! Muutenkin kuin vain seksin aikana, syvään, koko kehosi hyväksyen, rakkaudella happea antaen, meditoi ja opettele mielenhallintaa. Itse opettelin meditoimaan ensin kylpyammeessa, siinä se oli helpointa.
-Käsittele vaikeat asiat, opettele itsetuntemusta -ja hyväksyntää; terapiassa, kirjoittamalla, ystävien kanssa, taiteen avulla; mitkä keinosi sitten ovatkaan. HUOM! Keinoja voi ja kannattaakin olla useita, ne täydentävät toisiaan. Esim. psykologilla käynti ei yksinään riitä, vaan sen tueksi on hyvä olla muutakin
-Älä suostu seksiin silloin, kun ei tee mieli. Etenkään yhdyntää älä anna koskaan, kun et ole märkä JA halukas. Kuiva ja halukas voi olla toki esim. hormonaalisista syistä; silloin liukkaria kehiin. Vaiko vain vielä pidempi esileikki? Yhdynnässä päästää toisen niin lähelle. Jos sen tekee tahtomattaan, tulee helposti inho ensin koko yhdyntää kohtaan, mutta pahimmillaan se laajenee muuhunkin seksiin ja lopulta koko ihmiseen. Virhearviointeja kuitenkin sattuu. Jos et ole osannut kieltäytyä, tai muuten tuntuu ikävälle (fyysisesti tai henkisesti!), kerro siitä ääneen, käsitelkää se. Mä olen esim. alkanut itkeä kesken seksin, traumat on nousseet pintaan; on auttanut kun kertoo KAIKEN, eikä toinen tuomitse, vaan lohduttaa.
-Kokeile avoimin mielin uusia asioita, jos ne eivät tunnu epämiellyttäviltä. Esim. eroottisia paikkoja on kaikkialla kehossa!

Lopuksi kysymyksiä lukijoille!

-Oletko saanut orgasmin ilman fyysistä stimulointia? Voit kertoa kommenttikentässä kokemuksiasi ja vinkkejä.
-Oletko kokenut ikäviä seksuaalisia kokemuksia? Päässyt niistä yli vai vaivaavatko yhä?
-Saatko helpoiten a) yhdynnässä b) klitorista stimuloimalla c) kivun kera d) hyvin hellästä kosketuksesta e) rintoja hyväilemällä f) millä muilla eri tavoilla?
-Oletko saanut ejakulaatiota? (+ kommenttikenttään vinkkejä/asentovinkkejä)
-Treenaatko lantionpohjanlihaksiasi (nainen)?
-Treenaatko lantionpohjanlihaksiasi (mies)?
-Jos treenaat lantionpohjanlihaksiasi, oletko huomannut positiivisia vaikutuksia? Mitä? a) Teen voimatreeniä säännöllisesti b) en treenaa c) treenaan kevyesti, säännöllisesti (esim. kuulilla tai supistelemalla lihaksia)
-a) En ole huomannut mitään vaikutuksia treenaamisesta b) Olen huomannut tiukentuneeni emättimestä/joku on kehunut minua tiukemmaksi c) erektioni on vahvempi (mies) d) Saan orgasmeja helpommin e) Orgasmini ovat voimakkaampia f) olen alkanut saada yhdyntäorgasmeja/muita minulle uudenlaisia orgasmeja treenin myötä g) Kiihotun/kostun helpommin kuin ennen h) Itsetuntoni/mielialani on kohentunut i) Olen alkanut saada ejakulaatioita j) Saan useampia/pidempiä orgasmeja kuin aikaisemmin

Sitten vapaita kommentteja :) Kiinnostaisi kovin kuulla, miltä orgasmit teistä muista tuntuvat (miehet ja naiset), miten kiihotutte parhaiten ja onko jotain salaisia vinkkejä, joita haluatte muille jakaa? Vastaan myös mielelläni kysymyksiin.


Mahdollisesti jossain vaiheessa voisi work shop tulla myös kyseeseen, jos on kiinnostuneita. Haluaisin kovin kannustaa ja antaa vinkkejä muille, kun itse olen kaikkien epätoivon hetkien jälkeen ns. ”puhjennut kukkaan”; haluan jakaa sitä hyvää, mitä olen itse saanut, ja vastavuoroisesti myös oppia muilta mahdollisesti lisää.